tiistai 15. heinäkuuta 2014

eTabbilaisesta kohti seuraavia etappeja

Kuten kevään postauksista saattoi rivien välistä ja suoraankin lukea, puhaltavat täällä päin uudet tuulet. eTabbi -hanke kohdallani on päättynyt.*

Kun lukuvuosi elokuussa alkaa olen ex-eTabbilainen ja joudun miettimään, mitä blogillani teen. Lähinnä mietinnässä on blogin nimi, kirjoittamista olen päättänyt jatkaa joka tapauksessa, sillä sen verran mielenkiintoisia kuvioita ensi vuosi tuo tullessaan. Hanke antoi minulle aikalailla uusia näkökulmia opettajuuteen ja opetusmaailmaan yleensä, sain paljon uusia kokemuksia ja tietynlainen "draivi" jäi päälle. Koska en näillä näkymin ensi lukuvuonna pysty jatkamaan opeilua aivan samalla tavalla kuin nyt (lue: hyppy osittain tuntemattomaan on edessä!),  jäävät mobiilaitekokeilut  oppilaiden osalta mitä todennäköisemmin olemattomiin. Open kokeiluita toki saattaa ilmestyä aina silloin tällöin. Oppimisympäristöihin, siihen "lempilapseeni", pääsen sen sijaan keskittymään entistä enemmän. Arvata saattaa, mitä kirjoitukset enimmäkseen tulevat siis koskemaan.  Sormet syyhyten ja aivot jo kovaa vauhtia raksuttaen odotan elokuun ensimmäistä viikkoa. Sitä viikkoa, kun oikeasti on vielä loma, mutta työasioita saa alkaa jo ihan luvan kanssa suunnittelemaan ja järjestelemään. En malttaisi odottaa syksyä! 

Loppuun vielä mainittakoon syksyn ehkä isoin asia - kaikkien jo hehkuttamieni uusien tuulien ohella - on oppilaitosjohtamisen koulutusohjelman päättyminen ja siihen liittyvän kehittämistehtävän tekeminen. (Mielellään tässä vaiheessa sanoisin, että loppuun saattaminen...) Mihin se aika oikein kuluu? Vastahan meillä oli ensimmäinen tapaaminen, ensimmäinen ryhmätentti, ensimmäinen lakitentti... Ei varmasti yllätä, että kehittämistehtäväni aihe on (yksinkertaisesti sanottuna) tieto- ja viestintätekniikkaa. Avainsanoina voisi tämänhetkisen tilanteen mukaisesti pitää osaamisen johtamista, muutosjohtajuutta, tulevaisuuden koulua, koulun toimintakulttuuria, innovaatiota ja visioita. Blogi, joka myös on muutoksen pyörteissä, ei varmastikaan tule (tältäkään) aiheelta välttymään. 

Niin, palaan vielä siihen blogin nimeen, josta kaikki lähti liikkeelle. Vaihdanko nimeä vai pidänkö samana? Tuntuisi hieman hassulta kirjoittaa blogia, joka viittaa eTabbiin, sen kuitenkaan siihen enää kuulumatta. Mutta kun nimi on mielestäni niin mukava ja hankkeestahan tämä kaikki sai alkunsa. Ehkä korvaan vain "beet" p-kirjaimilla. Open etappi. ...mikä se etappi sitten ikinä olisikaan. 

* Koostevideo eTabbi -hankkeestani ilmestyy tänne, kunhan saan sen toteutettua tavalla, joka mielessäni kummittelee. 

torstai 29. toukokuuta 2014

Näin ne vaihtoprepositiot toimii

Tyhjentäessäni iPadeja kesäteloille törmäsin videoon, jonka olin jo muutamia viikkoja sitten aikeissa postata tänne. Parempi siis nyt kun ei ollenkaan. 

Kuudennen luokan saksan lukijoiden kanssa käytimme keväällä paljon aikaa vaihtoprepositioihin. Kyllä, ne ovat juurikin ne anaufhinterinnebenüberuntervorzwischen. Lista, jonka prepositiot toimivat sekä akkusatiivissa tai datiivissa. Itsehän ihan oikeasti ymmärsin näiden prepositioiden eron vasta asuessani Saksassa. Akkusatiivia käytetään kun vastataan kysymykseen WOHIN? (minne) ja datiivia, kun halutaan vastaus kysymykseen WO? (missä). Jotta olisimme saaneet jotain pientä konkretiaa tähänkin kielioppiasiaan, päätin, että oppilaat saavat tehdä pienet videot oppimastaan. Tämän pienen (vaikkakin kaksi ja puoli oppituntia vieneen) projektin tarkoituksena oli parhaani mukaan jättää oppilaille jokin haju siitä, miksi näitä prepositioita on tankattu. Tiedän, että seiskalla nämä samat prepositiot ovat taas esillä - mielenkiinnolla olisin toteamassa, kuinka prepositiot jäivät mieleen. 

Ohjeistus oli hyvin yksinkertainen:
  • Muodostakaa 3 oppilaan ryhmiä.
  • Valitkaa 3 - 5 vaihtoprepositiota.
  • Suunnitelkaa "tapahtumaketju", jossa valitsemianne prepositioita käytetään niin akkusatiivissa kuin datiivissa.
  • Kuvatkaa videotanne varten tarvittavat kuvat. 
  • Rakentakaa Explain Everythingillä video, josta selkeästi käy ilmi, kuinka prepositiot käytännössä eroavat toisistaan.
Tässä kolmen tytön aikaansaannos. Olkaapa hyvä :)



 Ope kiittää ja kumartaa siitä, että saa näyttää videon täällä.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

QR-koodilla kohti kesää

Askarrellaan kesälomakortti (4. lk)

1. Laadi peda.nettiin 10 - 15 sanan kesälomasanasto
2. Kopioi sanastosi ja sijoita se QR- koodi generaattorin tekstikenttään.
3. Tuo QR-koodi Keynoteen ja "askartele" kortti valmiiksi.
4. Täytä kortti lomatervehdyksillä (ope näyttää esimerkkejä), kuvita vapailla kuvilla tai piirrä jollain sovelluksella.
5. Tuo peda.nettiin kuvana TAI tulosta paperille, askartele kannet ja anna jollekin.

QR-koodiinhan olisi voinut laittaa vaikkapa mitä lomatervehdyksiä ja ideaa jalostaa vielä huomattavasti pidemmälle, mutta joskus hauskat ja hyvät ideat tulevat liian myöhään. eTabbi osaltani päättyy käytännössä ylihuomenna. 

Kuvituksena open kortti oppilaille.


perjantai 16. toukokuuta 2014

peda.net opettajan työvälineenä

(EDIT: Survival Kit  eli peda.net opettajan työvälineenä linkin lisäämisen jälkeen Blogger päätti tehdä tästä uusimman postauksen. Tämä on kuitenkin kirjoitettu maaliskuussa ennen vesopäiviä.)

Vaikka olenkin nainen, en selvästi pysty tekemään useampaa asiaa yhdellä kertaa, mikä näkyy tällä hetkellä blogihiljaisuutena. Toisella rintamalla, kuitenkin hankkeeseen liittyen, on tapahtunut viime viikkoina sitäkin enemmän. Innostuksissani, mutta enimmäkseen kai omaksi ilokseni, huvin vuoksi ja vapaa-ajan ongelmia välttääkseni, olen rakentanut kahta kolmetuntista vesoiltapäivää varten "survival kit" -tyylistä peda.net opettajan työvälineenä sivustoa. On ollut hauska ja mukava koota tämän vuoden aikaisia oppeja yhdeksi paketiksi, vaikka rehellisesti sanottuna vähempikin olisi varmasti riittänyt. Jos hanke alkaisi nyt, tekisin tämän paketin heti alkuun. (Vaikka rehellisesti sanottuna, en olisi pakettia aiemmin voinut tehdä, sillä olen halunnut rauhassa tutustua peda.nettiin.) Tekniikan ja perustoiminnot voi oppia ohjekirjasta, mutta oppimisalustan kokonaisvaltainen (ideaali tapauksessa maksimaalinen, jota en siis missään nimessä ole vielä saavuttanut!)  hyödyntäminen oppimisen ja opettamisen tukena on prosessi, johon pitää kasvaa ja joka pitää itse aloittaa "keksimällä pyörä uudestaan". Jokaisen opettajan on löydettävä ne keinot ja väylät, joilla juuri hän omalla opetustyylillään saa kaiken alustasta irti. Vaikka ideoita voi jakaa pilvin pimein, mikä siis myös on enemmän kuin tervetullutta, on jokaisen käytävä oma oppimisprosessinsa. Minun oppimisprosessi alkaa olla hyvällä mallilla, mutta ei valmis. Mikä ihaninta, valmiiksi ei voi tulla koskaan.

Koska hankkeen puitteissa opetus tulee ensi vuonna olemaan työkirjatonta, on mielestäni ollut tärkeää kokeilla rohkeastikin peda.netin erilaisia käyttömahdollisuuksia. Osa kokeiluista on havaittu heti ensimmäisen kerran jälkeen huonoiksi, mutta useat ideat ja ajatukset ovat jalostuneet ja jääneet jo kiinteäksi osaksi työskentelyä. Tarpeeksi monipuolisen kielen opetuksen antamisen kannalta, tehtäviä ja käyttömahdollisuuksia on kuitenkin mietittävä vielä enemmän ja hiottava jo olemassa olevia ideoita. Aikaa minulla on toukokuuhun. Olen myös pitänyt sitä tärkeänä, että jo nyt mahdollisimman suuri osa asioista opetuksessani hoituu sähköisesti, koska ensi vuonna muuta vaihtoehtoa ei ole - oppilaatkin saavat näin pehmeän laskun kohti aivan uutta ja tuntematonta. Työkirjoihin emme ole koskeneet oikeastaan joulun jälkeen ja viikottain kotiläksyjä tulee peda.nettiin. Tunnilla peda.netin käyttö sujuu kätevästi iPadeilla ja kotona - kiitos mahtavien ja tukensa antavien huoltajien - omilla tietokoneilla ja tableteilla.

Välillä mietin, miksi käytän ison osan vapaa-ajastani tällaiseen oppimateriaalinäpertelyyn, vaikka voisin tehdä monia muitakin asioita. Voisin lenkkeillä paljon enemmän, leipoa, lukea, tavata kavereita, opiskella enemmän, antaa enemmän aikaa läheisilleni... Mutta kaipa se on sillä tavalla, että kun ihminen hurahtaa johonkin ja innostuu, ei ajankulua huomaa ja sitä tekee mielellään sellaisia asioita, jotka tuovat nautintoa. Minulle ne ovat tällä hetkellä eTabbi, peda.net ja ne pienet ja vähän isommat oppilaat, joille kovasti koitan saksan kielen ilosanomaa syöttää. Kollegoitani unohtamatta. Työnarkomaaniko? :) 

perjantai 9. toukokuuta 2014

Arkikuvahaasteella perfekti haltuun

"Ope, miks sul on tää Instaframe näillä padeilla?"

Tähän kysymykseen olen joutunut kuluneen lukuvuoden aikana useamman kerran vastaamaan . Mitään "oikeaa" syytä tähän ei ole. Latasin appsin  kerran, kun etsin jotain helppoa ja nopeaa kuvakollaasiohjelmaa just for fun (ja lähinnä aluksi omiin tarpeisiini).

Viime tiistaina, aivan vahingossa, kesken oppitunnin, jolla kovasti yritimme harjoitella perfektiä, keksin, mihin Instaframea oppilaatkin voisivat käyttää: "Te tarviitte Instaframea arkikuvahaasteeseen!" Mistä tämä idea tuli, on selvä: Facebook.



Tehtävä oli hyvin yksinkertainen (ja sopi aiheeseemme paremmin kuin hyvin): Kuvaa seuraavan neljän päivän aikana neljä kuvaa omasta arjestasi ja tuo ne kännykällä tai muuten sähköisessä muodossa seuraavalle saksan tunnille. 
  • Kuvien piti olla koulussa esittelykelpoisia.
  • Kuvien tuli olla erilaisia. (Näytin malliksi yhtä omaa kollaasiani Facebookista.)
  • Koulussa sai kuvata ruokalassa tai välitunnilla, mutta valvovalle opelle piti käydä ensin kertomassa, että kyseessä on saksan perfektitehtävä.




Kaikki oppilaat toivat kuvansa tänään tunnille. Se, että saimme kuvat samsungeista, nokialaisista, iphoneista ja muista laitteista iPadille olikin oma haasteensa, mutta kaikki siitä selviytyivät (kuka lähetti sähkpostilla itselleen, kuka latasi kuvat Faceen ja sieltä tallensivat iPadille, kuka käytti (tai ainakin yritti käyttää) bluetoothia, kuka iCloudia jne.). Opimme yhdessä.

Kun kuvat oli saanut tallennettua iPadin kameran rullalle:
  • Avaa Instaframe ja tee 3 - 4 kuvakollaasia.
  • Tallenna valmiit kollaasit kameran rullalle.
  • Avaa peda.net ja luo uusi kuvagalleria. Otsikko: Was habe ich gemacht?
  • Tuo kollaasit kuvagalleriaan ja anna kuvien otsikoksi se päivä, milloin kuvat on otettu.
  • Kirjoita kuvaukseen niin monta pefektilausetta kuin kollaasissasi on kuvia.
That's it! :)

Ainakin opelle jäi hirmu hyvä mieli ja vaikutti siltä, että myäs oppilaat pitivät tehtävästä. Jos vaikka perfekti olisi nyt hallussa? Ainakin lähestyimme aihetta hyvin oppilaan omaa elämää liittyvästä näkokulmasta.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

peda.net kokeen lähes täydellinen abc

Aukkotehävä on idean syntymisen jälkeen suhteellisen näppärä laatia. Aukkotehtävän korjaaminen on myös nopeaa, vaikka tehtävän tuloksiin ei kielen kokeessa voi aivan 100% tuijottaa, sillä varsinkin saksassa oppilaat tuppaavat kirjoittamaan substantiivit pienellä tai verbit isolla, jolloin kokeen "automaattinen pisteytys" antaa tällaisista kohdista nolla pistettä. Teen siis itse niin, että katson ensin pisteet ja sen jälkeen käyn oppilaan lomakkeen kohta kohdalta läpi ja lisään mahdolliset mm. em. syistä saadut pisteet mukaan lopulliseen kokonaispistemäärään.

B-suunnitelma on hyvä olla takataskussa esim. langattomassa verkossa olevien yllättävien ongelmien varalta. Tietyn sortin epävarmuuden sietokyky on koetuksella, jos verkko kaatuu ennen koetta.

Creativity on taas vaihteeksi yksi avainsana. Vain kokeilemalla ja kantapään kautta oppimalla itselle selviää, mikä on mukava, hyvä, helppo, innostava, kannustava ja motivoiva sähköinen koe.

DIY. Vie aikaa, mutta palkitsee. Kokeen saa tehdä itselleen ja oppilailleen sopivaksi ja ennen kaikkea oman näköiseksi.

Ennakointi auttaa kohtaamaan mahdolliset ongelmat ja selviytymään niistä.

FAQ: Pitääkö mun siis painaa tätä tallenna -nappulaa? Vastaus: Kyllä. Jos koe on tehty omalle sivulleen ja koostuu useammasta lomakkeesta, tulee oppilaan selvittyään yhdestä tehtävästä, painaa tallenna -nappulaa. Tällöin tehtävä tallentuu ja oppilas näkee omat tuloksensa.

G

Huolellisuutta kysytään niin opettajalta ("Ope, miks tää vastaus on sinisellä, mut mä sain nolla pistettä?", kysyy oppilas. Ja tässä vaiheessa ope tajuaa, että on tehnyt tehtävät, katsonut että ne toimii ja tämän jälkeen on unohtanut palata muokkaamaan tehtävät pisteyttääkseen ne....) kuin oppilaaltakin.

iPad tai muu laite on välttämätön, jotta kokeen pystyy tekemään. Kännykällä voi tarkastella tuloksiaan, mutta kirjoittamiseen paremmin soveltuva laite on a ja o.

Julkisuusasetukset on hyvä hallita kokeenlaatimisprosessissa. Itse teen kokeet omille sivuilleen, jolloin pystyn kätevästi määrittämään julkisuusasetuksissa "Sivun julkisuus on määritelty erikseen tälle sivulle". Vasta hetkeä ennen koetta valitsen "Sivun julkisuus on sama kuin sivun x". (Sivu X on kohdallani aina ryhmäkohtainen sivu.) Jos joku oppilas on ollut pois kokeesta, piilotan kokeen julkisuusasetuksilla siihen asti, kunnes tämä tulee kokeen tekemään.

Kommentti on paikka, jonne kirjoitan oppilaalle vielä selvyyden vuoksi saadut pisteet ja selvennykset, mistä mahdolliset lisäpisteet (aukkotehtävissä) ovat tulleet. Kommenttiin on myös kätevä antaa sanallista palautetta  Myös oppilaat voi totuttaa käyttämään kommenttia.

Laatiminen kannattaa aloittaa ajoissa, jottei ylempänä mainittuja huolimattomuusvirheitä esim. pisteytyksessä tule. Laadittuja tehtäviä on myös hyvä testata ja varmistua siitä, että ne toimivat halutulla tavalla. Testaaminen kannattaa suorittaa laitteella, jolla oppilaiden on tarkoitus tehdä koe.

Monivalinta on aukkotehtävän rinnalla hyväksi havaittu ja vähintään yhtä nopea laatia. Pisteytyksen kanssa vain pitää olla hieman tarkempi.

Numerolle en ole keksinyt vielä Wilmaa parempaa paikkaa. Ehkä kokeen viimeisen tehtävän kommenttiin yhteispisteiden kera?

Oppilaisiin voi luottaa enkä ole kertaakaan pelännyt sitä, että joku "lunttaisi" vastaukset. Kiertelen kokeen aikana luokassa ja tarkkailen mitä he tekevät. Lunttaamisesta tulisi automaattisesti nelonen. Toisaalta kokeeni ovat olleent sen sorttisia, että aikaa netistä sanojen ym. etsimiseen ei ole, jos haluaa saada koko kokeen tehtyä. Myös tämän takia uskallan antaa tehtäviä, joissa netin käyttö on sallittua.

Pisteytys on kokeen laatimisessa (tehtävien keksimisen jälkeen) aikaavievin puuha. Se on kuitenkin sähköisen kokeen THE Juttu, koska kokeen korjaamisessa ei tätä aspektia enää tarvitse miettiä.

Q

Results. Kokeen tulokset ovat ja pysyvät tallessa niin opettajalla kuin oppilaallakin. Oppilaalle täytyy vain muistaa neuvoa, kuinka tuloksia pääsee tarkastelemaan.  

(Oma) Sivu, jonne koe/kokeet laaditaan, on helpoin ylläpitää ja laittaa joko näkyväksi (kokeen suoritus) tai piilottaa (kokeen laatiminen ja tarkistusvaihe).

Tehtävän tallentaminen ja sen harjoittelu kannattaa ottaa ohjelmaan ennen varsinaisen kokeen suorittamista. Sähköisen kokeen yksi hieman huono puoli on se, että tallentamatta jätetty tehtävä saattaa kadota bittiavaruuteen ja aiheuttaa näin hieman harmaita hiuksia ja kyyneleitä. Tässä voidaan palata kohtaan huolellisuus.

Uusiminen voi minun kokeissa tarkoittaa sitä, että jos oppilas on valmis ennen koeajan loppumista, saa hän halutessaan tehdä yhden tehtävän uudelleen.

Vapaa vastaus (ts. lomakkeen tekstikenttä) ja sen tarkistaminen voi aluksi tuntua hankalalta. Kuitenkin palaan taas kommenttiin ja sen hyödyntämiseen. Mallivastauksen voi esim. kopioida ja sijoittaa aina uudelleen ja uudelleen (koska oppilaat tekevät todennäköisesti paljon samantyylisiä virheitä) oppilaiden palautettujen tehtävien kommenttikenttiin. Itse huomaan ainakin antavani palautetta aivan eri tavalla kuin mitä annoin paperiseen kokeeseen.

World wide web. Tehtävä,  jossa oppilas saa luvan kanssa hyödyntää nettiä, voi olla mukavaa vaihtelua perinteiselle ulkoamuistamiselle. Näin ope voi myös helposti testata oppilaan taitoja etsiä tietoa. Esimerkkinä mainittakoon: Kokeessa, jossa yhtenä osana oli järjestysluvut, oppilaat saivat etsiä saksalaisten juhlapyhien päivämääriä netistä.

eXcel (tai Numbers) on paikka, jonne kerään ryhmien koetulokset tehtävä tehtävältä.

Yhdistä eri tehtävätyyppejä, niin saat kokeesta mahdollisimman monipuolisen.

Z
Å 

Äiti ja isä voivat tarkastella koetta lapsensa kanssa heille sopivina hetkinä. He voivat palata kokeeseen yhä uudelleen. Itse lähetän Wilma-viestillä huoltajille linkin koelomakkeeseen ja muistutan vielä, että oppilaan tulee olla kirjautunut peda.nettiin, jotta linkki toimii.

Ö-mappiin voi kerätä ne tehtävät, jotka eivät sellaisenaan vielä toimineet ja jotka vaativat hieman jatkojalostusta.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Aamiaispöydästä luokkahuoneeseen: Kahoot!

Vaikka tämä blogi vielä hetken on pelkkä työhön ja hankkeeseen liittyvä, oman pohdinnan purkamiskanava, ajattelin aloittaa tämän kirjoituksen kuitenkin lauantaiaamusta, jolloin kaksi hyvää ystävääni, opettajia hekin, olivat meillä viikonloppuvisiitillä. Lauantaiaamun pitkällä ja rauhallisella aamiaisella puheet (kuten hyvin usein tällä porukalla) kääntyivät töihin. Tabletit ja älypuhelimet löysivät tiensä pöytään ja opettajien välinen ideoiden ja ajatustenvaihto oli lähes huipussaan. Kokeiluun päätyivät Socrative, joka on ollut yksi minun suosikeista, sekä jokseenkin samantyylinen Kahoot. Tylsää? Ei todellakaan. Mielestäni on ihanaa, kun on sellainen työ (vaikka se kuinka olisikin vain työtä) on niin mukavaa, ettei tunnu ollenkaan raskaalle ottaa sitä osaksi aamiaispöytää viikonloppuna.

Socrativesta kirjoitinkin jo aiemmin oman tarinansa ja laadin pienen ohjeopuksen, jota jokainen halukas saa omassa opettelussaan käyttää. Kahootista en yhden päivän näin-se-toimii-arjessa kokemuksella voi ohjeopusta tehdä, mutta muutamia plussia ja miinuksia haluan kuitenkin tässä vaiheessa nostaa esille.

Olen sosiaalisen median pyörteissä  törmännyt kirjoituksiin, joissa Kahoot ja Socrative asetetaan vastakkain ja olen ollut havaitsevinani kaksi leiriä - puolesta ja vastaan. Koska olen ollut niin hullaantunut Socrativesta, olen päättänyt jättää Kahootin testaamatta, mutta viikonlopun jälkeen en enää voinut jättää sitä tekemättä. Ennakkoluulot ovat ennakkoluuloja ja tässäkin asiassa olisi vain kannattanut heti kokeilla kumpaakin systeemiä. Vaikka molemmissa, niin Socrativessa kuin Kahootissa, ydinajatus on visailu ja oppilaiden aktivoiminen tunnilla, niin siihen ne yhtäläisyydet mielestäni jäävät. Omasta näkökulmasta, tällä kokemuksella, sanoisin, että kyseessä ovat kaksi  erilaisiin tarkoituksiin ja tilanteisiin soveltuvaa palvelua. Siinä missä Socrative on ehkä visuaalisesti tylsä ja häviää näin Kahootille, päihittää se mielestäni Kahootin kuitenkin sisällöllään ja "vakavamman" opiskelutyylinsä puolesta. Siis jos tarkoitus tällaisella visailulla on se, että sen ympärille rakennetaan vaikka kieliopin opetus. Kahoot etenee niin nopeasti (jotta jännitys säilyy), ettei opetustuokioille kysymysten välissä ole oikein tilas. Sisällöllä tarkoitan myös esim. läksyjen opiskelun testaamista, syvempää oppimista ja open helpompaa kontrollontia kuka vastasi mitenkin (esim jo sen takia, että pyydän oppilaita kirjoittamaan ensimmäiseen kysymykseen heidän oikean nimensä, Kahoot pyytää pelaajalta nicknamea). Kahoot puolestaan tuo mieletöntä actionia luokkaan ja saa jokaisen olemaan kaikki aistit hereillä. Tarkkuus ja nopeus ovat valttia ja kysymyksen perässä tuleva rankinglista sytyttää kilpailuviettiä. Jännittävä musiikki, joka opea saattaa alkaa tympäisemään jossain vaiheessa, luo tunnelmaa. Oppimista varmasti tapahtuu, sitä en kiellä, mutta sanakokeita en alkaisi Kahootilla pitämään. Seuraavaksi minua houkuttaisi kuitenkin pitää jokin maantuntemuksen visailu tai muu kultuuriaiheinen kisa Kahootilla. Siihen se varmasti sopisi. Ja vaikka kielen ope olenkin, niin näkisin Kahootille jo monia eri käyttötarkoituksia matematiikkaan, "ylliin", historiaan... 

Summa summarum: Molempia kannattaa kokeilla, molempia voi käyttää, molemmille palveluille on niille sopivimmat "käyttötarkoitukset". Taidankin tästä alkaa tekemään uutta Kahootia huomiseksi.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Ope kysyy: Miksi? Miten? Kuka?

Miksi käyttäisin peda.nettiä opetuksessani?

  • (Ensimmäinen vastaukseni on se, että se on kivaa.)
  • Se helpottaa omaa työtäni.
  • Se nopeuttaa omaa työtäni. (Vaikka se koukuttaa ja syö aikaa "ihan muuten vaan".)
  • Se on tätä päivää ja tulevaisuutta.
  • Voin tallentaa materiaalejani ja jakaa niitä helposti oppilailleni.
  • Saan oppilaiden käsialasta selvää ja työni (siltä osin) on nopeutunut valtavasti
  • Voin rakentaa omaa, henkilökohtaista opetusvälinettä/opetuskanavaa
  •  "Paperit" pysyvät tallessa ja järjestyksessä.
  • Ei enää koepinoja eikä sanakoelappuja. Kaikki on sähköisessä muodossa, hyvässä tallessa ja järjestyksessä.
  • Voin seurata oppilaiden kehittymistä ja edistymistä.
  • ...ja halutessa voin antaa henkilökohtaista palautetta todella helposti.
  • Kun ope on kipeä tai pois muusta syystä, voi oppilaille antaa tarkat ohjeet ja tehtävät peda.nettiin ja seurata heidän työskentelyään.
  • Voin luopua erillisestä tuntisuunnittelusta, koska se tulee siinä samalla kun rakentaa kokonaisuuksia. 

Miten käytän peda.nettiä opetuksessani?
  • Yritän käyttää mielikuvitusta ja kokeilla rohkeasti eri juttuja - joskus onnistun, joskus en. 
  • Yksinkertaisimmillaan kirjoitan läksyt ylös, jolloin niin oppilaat kuin minäkin pysymme kartalla missä mennään eikä kukaan ole sen varassa "toi kaveri ei kertonu/ei tienny mitä tuli läksyks". Kaikki voivat käydä itse tarkistamassa ne. (Tiedän, että oppilaat pitäisi totuttaa siihen, että he kyselevät poissaollessaan läksynsä toisilta oppilailta tai Wilmassa, mutta jos tapaan heitä kaksi tuntia viikossa, niin myönnän, että minulle on tärkeämpää että läksyt on tehty kuin se onko ne saatu selville itse. Ja siksi kirjoitan ne peda.nettiin ylös.)
  • Lataan tekemäni kielioppimateriaalit.
  • Pidän sana- ja verbikokeet. (Joita minun ei tarvitse enää korjata, koska olen kokeen tekovaiheessa pisteyttänyt jokaisen kohdan.)
  • Pidän isot kokeet.
  • Tärkein on kuitenkin: Käytän työkirjan korvikkeena tekemällä erilaisia tehtäviä. (Mitä enemmän peda.nettiä käyttää, sitä enemmän alkaa syntyä ideoita, kuinka ja minkälaisia tehtäviä palvelu mahdollistaa - mielikuvitus vain rajana!)
  • Ja toiseksi tärkein: Yritän "omalla esimerkilläni" opettaa oppilaille oman oppimisen ohjaamista, oman oppimisen seuraamista, kielitaidon kartuttamista omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. 


Kuka peda.netin käytöstä hyötyy?
  • Opettaja: Lue kaikki edellä mainittu.
  • Oppilas: (Jatkuva) Itsenäinen harjoittelu ajasta ja paikasta riippumatta, materiaalit aina taskussa mukana (tila ei lopu, vihko ei voi kadota tai revetä), välittömät tulokset testeistä ja sanareista, palaute, materiaalipankki, selkeä (ei tarvitse tulkita omaa käsialaa)
  • Huoltajat: Voivat seurata lapsensa kielen oppimista ja mm. rauhassa tarkastella koetuloksia (koe päätyy aina huoltajille eikä unohdu repun pohjalle)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Explain Everything suullisen kokeen korvaajana

Suullinen koe (tai "esitelmäksikin" tätä voisi kutsua) pitäisi pitää, mutta mistä aika siihen? Kaikilla meillä on erilaiset lukujärjestykset ja jottei koulupäivät kenelläkään veny aivan älyttömän pitkiksi, on suullista kielitaitoa testaavan kokeen organisoiminen hieman haastavaa. Aikataulun laatimisen lisäksi haasteen tuo paikan järjestäminen. Yritin viime vuonna kyllä pitää suulliset kokeet, mutta homma katkesi lyhyeen, kun en yksinkertaisesti löytänyt lukujärjestykseni ulkopuolelta (koska perusopetuksen lisäksi opetin iltaisin 6-9h/vko ammattikorkeakoulussa) tarpeeksi sellaisia aikoja, jotta kaikki oppilaani olisivat kokeeseen päässeet.

Pidän kuitenkin hyvin tärkeänä sitä, että oppilas uskaltaa ylittää vieraalla kielellä puhumisen kynnyksen edes tavalla tai toisella. Ihan vain sitä kertaa varten, jos (ja toivottavasti siis KUN) hän joutuu (pääsee) tilanteeseen, jossa kielitaitoa tarvitaan. eTabbi -hankkeen myötä moni asia on ymmärrettävästi muuttunut opetuksessani ja mahdollistanut aivan erilaisia lähestymistapoja asiaan kuin asiaan. Yksi tärkeimmistä - ainakin minun mielestä - oli tämä kokeilu suullisen kokeen järjestämisestä.

En oikein edes muista, kuinka ajatus minulle syntyi. Muistan vain, kun kuulin kollegaltani sovelluksesta Explain Everything ja päädyin jonain iltana kokeilemaan sovellusta kotisohvalla. Olipa hassu huomata, kuinka itseäkin "jännitti" puhua padille ja kuunnella omaa selostustaan. Normaalistihan puhuminen ei ole minulle mikään ongelma... Olimme juuri nelosluokkalaisten kanssa harjoittelemassa sääsanastoa, jonka ympärille viime vuonna rakensin suullisen kokeen, joten mikäpä sen luonnollisempaa, kuin kokeilla tällä suht helpolla aiheella pienen videon tekemistä. Oppilaat tekivät "videon" pääasiassa itsekseen kahden oppitunnin aikana. Seuraavalla oppitunnilla jokainen pääsee esittämään videonsa luokassa. En puuttunut videon tekemisessä mihinkään muuhun, paitsi

  • sisällön runkoon (4 - 6 lyhyttä säätiedotusta, jokaisessa säätiedotuksessä vähintään 3 asiaa säästä sääsymbolein, esityksessä ei mielellään tekstiä)
  • Explain Everythingin perustoimintojen opettamiseen. 
Oppilaat ovat itse koostaneet ja äänittäneet videonsa kuka missäkin - toiset luokassa, toiset parakistamme löytyvissä muissa tiloissa :) Ja siis wau, neljäsluokkalaiset (ensimmäiset jotka tähän tulikokeeseen joutuivat!) selviytyivät tehtävästä mainiosti! Tässä esimerkkinä pieni pala yhden oppilaan tuotoksesta.



...ensi kerralla ope vaan muistaa sanoa, että äänitettäessä kannattaa varoa sormien osumista kaiuttimeen. 

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Vesoiltapäivä lähenee: peda.net opetuksessa

Alkuun lyhyesti: Kuinka tämä aihe liittyy eTabbi-hankkeesta kertovaan blogiini? eTabbi-hankkeeni toinen tärkeä kulmakivi - iPadien lisäksi - on peda.net -oppimisympäristön hyödyntäminen opetuksen ja oppimisen välineenä. Yhdessä lauseessa sanottuna: peda.net korvaa oppilaideni vihkot, auttaa kielenopiskelussa, toimii omana materiaalipankkina (niin open kuin oppilaiden) ja ideaalitilanteessa toimisi kielenoppimisen portfoliona. Hankkeessani näiden kahden toimijan tulee pystyä yhteistyöhön. (Tämä ehkä selittää myös sitä, miksi laadin ohjeopuksia edellisen postauksen tyylisistä sovelluksista enkä spesifisesti joistain kieliappseista.)

iPad-vesoiltapäivä oli ja meni, seuraavana vuorossa kaksi peda.net -iltapäivää maaliskuun aikana. Lyhyen näin-käytän-pedanettiä -tekniikkaosion jälkeen päätavoitteeni on tuoda kollegoilleni peda.netin pedagogisia hyötyjä ja käyttömahdollisuuksia esille. Miksi peda.net? Mitä apua siitä on opettajalle? Entä oppilaalle? Tässä reilu vuoden peda.nettiä käyttäneenä olen (ainakin omasta mielestäni) keksinyt hyviä käyttötarkoituksia sähköiselle oppimisympäristölle ja olen aikalailla vakuuttunut siitä, että tämä on hyvä juttu.

Aivan samalla tavalla kuin iPad-sovellusten ohjeopusten kanssa, haluan antaa kaikille peda.netistä opetuskäytössä kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua veson valmisteluun ja sitä varten yhä kiihtyvämmässä tahdissa rakentamaani materiaaliin. Kommentointi, ideat ja ajatustenvaihto aiheesta olisi enemmän kuin mukavaa - kommentoi joko tähän postaukseen tai liity Facebookissa peda.net -opetuksessa ryhmään. Jaetaan yhdessä! :) (Ps. Tarkoituksena jakaa nimenomaa opettajien käyttökokemuksia ja ideoita alustan hyödyntämiseen, tekninen tuki ja muut varsinaiseen ylläpitoon liittyvät asiat hoituvat tätä kautta.

peda.net (saksan)opetuksessa: Oppilaan mallisivu
peda.net ohjeita opettajille (tulossa)


perjantai 21. helmikuuta 2014

Kuinka pääsen alkuun...? (iPad sovelluksia)

Osallistuin kouluttajan roolissa koulullamme järjestettyyn iPad -vesoon, jota varten tein muutamia Näin pääset alkuun sovelluksen kanssa -ohjeita. Näin somen kulta-aikaan, ajattelin jakaa linkit jo olemassa oleviin ja mahdollisesti tuleviin ohjeopuksiin (jos niitä sellaisiksi voi nimittää) täällä bloginkin puolella.

Keynoten-perusteet
Socrativen-perusteet
Popplet-perusteet
BaiBoard-perusteet
ExplainEverything kieltenopetuksessa suullisen kokeen korvikkeena -perusteet
Keynote + Notability sanaston kartuttamisessa: pelataan ristinollaa :)

Ohjeopusten kommentointi - auttoiko eteenpäin, oliko hyödyllinen jne. - lämmittäisi mieltä :)
Toisaalta, jos mieleesi tulee jokin sovellus, josta kaipaisit tällaista opusta, niin vinkkaapa ja katson, mitä asialle voin tehdä.

Ps. Nämä ohjeopukset ovat sovelluksista, joita hyödynnän eniten eTabbi-hankkeessani.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Tiedonhakua, teknistä sukkeluutta ja taitojen testaamista.

Kuinka sujuu ysiluokkalaisilta iPadin käyttö? Entä kuinka on sanasto hallussa? Onko tiedonhakutaidot hanskassa? Kun nämä kolme asiaa tulee esiin kokeessa, niin tilanne on jännittävä. Ilman suurempia teknisiä ongelmia selvittiin (onneksi langanton verkko lakkasi toimimasta vasta juuri kellojen soitua!) ja muutenkin ensi vilkaisulta koe näytti menneen ihan mukavasti. Hyvin olivat ysit tunnilla kuunnelleet! 

Kokeen voi käydä halutessaan käydä tekemässä (tai ainkin vilkaisemassa) täällä. (Koe näkyy vain kaikille peda.nettiin kirjautuneille.)

Opella korjaus käy sukkelasti ja taas kerran - mikä parasta - repussa ei ole valtavaa paperipinoa. 

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ope kreaa idiksii

"Ope, mistä sä oikein keksit noita ideoita näihin harjoituksiin?" 

Kun alakoululainen kesken tunnin yhtäkkiä esittää opelle yllä olevan kysymyksen, nousee hymy väistämättä kasvoille. Ihanaa, kun niinkin pieni ymmärtää, ettei ne harjoitukset ihan tyhjästä synny vaan niitä pitää keksiä. Mieletöntä on myös se, että oppilas on selvästi havainnut, ettei opella ole mitään ohjekirjaa ja välillä sen takia jokin harjoitus saattaa epäonnistua hyvästä yrityksestä huolimatta tai että juuri sen takia ope ei välttämättä tiedä paremmin kuin oppilas. Ope vastasi rehellisesti, että suurin osa ideoista tulee Facebookista. Sosiaalinen media, oikeat verkostot ja huipputaitavat kollegat ovat ideoiden lähde. Toki perusajatus oppitunnin tai pikemminkin oppisisältöjen toteutuksesta oppitunneilla (aihe, tavoitteet, sisällöt) ovat open mielessä mm. opetussuunnitelman takia jokseenkin selvillä, syntyvät "ahaa-elämykset" enimmäkseen lukemistani ja kuulemistani sosiaalisen median (ja välillä myös ihan face-to-face) keskusteluiden avulla. Luen jotain mielenkiintoista (sovellukset, toteutus) ja pohdin, kuinka idean itse toteuttaisin ja toimisiko se. Välillä naurattaa, kuinka omat toteutukseni ovat vielä aika lapsen kengissä ja kuulostavat sekä mahdollisesti näyttävät (!) yksinkertaisilta, mutta silti innostumme luokassa tekemistämme tuotoksista. 

Tällä viikolla pääsimme muutamien ryhmien kanssa jatkojalostamaan koulutarinoita ja säätiedotuksia, kun uusi tuttavuus Explain Everything otettiin kokeiluun. Ainakin nelosluokkalaiset ovat innoissaan tehneet säätiedotuksia ja nauhoittaneet niitä. Sitä fiilistä ei voita mikään, kun toinen kysyy viidennen säätiedotuksen jälkeen (säätiedotuksia piti tehdä vain neljä), että voisikos vielä tehdä yhden? Ensimmäistä kertaa sitten lokakuun olen  tällä viikolla alkanut havaitsemaan oppilaissa aivan erilaista, uudelle tasolla kehittynyttä luovuutta (jos näin voi sanoa?) - he heittelevät ideoita toisilleen, paneutuvat visuaaliseen ulkoasuun ja haluavat ehdottomasti, että heidän työtään näytetään kaikille Air Playn kautta :) Näissä hetkissä ope tietää tehneensä edes jotain oikein, vaikka aina ei ole helppoa (eikä pidäkään olla, jotta mielekkyys säilyy).

Toisaalta ryhmissäni on edelleen oppilaita, joita iPad työskentelyn hitaus, vaikeus (?) ja monimutkaisuus on alkanut melkein jopa ahdistamaan. Ensimmäistä kertaa koko hankkeen aikana olen tällä viikolla joutunut useampaan otteeseen käymään keskustelua siitä, miksi iPad. Hassua vain on se, että minusta työskentely näyttää enimmäkseen samalta kuin vaikkapa viime vuonna kirjan ja vihkon kanssa ja mielestäni tunneilla on ollut enimmäkseen hyväntuulisia oppilaita. Ahdistus, epätoivo ja iPad-työskentelyn epämielekkyys ei ole välittynyt minulle. Pitäisiköhän pitää yksi iPaditon viikko? Saako open omat tavoitteet, omat kiinnostuksen kohteet, oma kehittymisenhalu (vai -tarve?) "jyrätä? Vaikka edelleen olen sitä mieltä, että olen vasta ottanut muutamia askeleita kohti uusia opetus- ja oppimismenetelmiä, niin olen todellakin vakuutunut siitä, että mobiililaite antaa ainakin kielenopetukselle aivan mielettömiä uusia näkökulmia ja avartaa kielten maailmaa ihan "huikeasti"!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Apple TV tuli luokkaan.

Pieni musta laatikko ja ope on iloinen kuin pien lapsi karkkikaupassa. Haluaisin sanoa, että Apple TV sai oppitunnit aivan uudelle tasolle, vaikka näin ei ole. VIELÄ. Kuitenkin jo nyt näen Apple TV:n tuomat mahdollisuudet ja uudet ulottovuudet tunnille. Enkä tarkoita sen viihdekäyttöä :) Kuinka olenkaan tullut toimeen ilman sitä? Kun oppitunnilla pääasiallisena opetuksen välineen - vihkojen, kirjojen ja kynien sijaan - on iPad, niin opetustilanteessa on väistämättä pientä välineurheilun makua. Toki, ilman Apple TV:tä olen pärjännyt lokakuusta asti, mutta silti näin lyhyen tuttavuuden jälkeen en siitä haluaisi enää luopua. (Eiköhön jokainen samassa tilanteessa oleva ope sanoisi samaa?) Aivan kuin ilman iPadeja olen pärjännyt, mutta en enää haluaisi luopua niistäkään. (En, vaikka tällä viikolla muutamaltakin oppilaalta olen kuullut, että saksa on tylsää ja iPad työskentely on liian vaikeaa, monimutkaista ja aikaa vievää. Kirjat olis kuulemma kivemmat, kun hommat sujuisivat nopeammin ja helpommin... Nautin nyt tästä mahtavasta mahdollisuudesta, sillä you never know...)

Apple TV toi mukanaan kuitenkin yhden ongelman, jota en kovin pian ehdi paikkaamaan: suurin osa materiaaleistani on power pointteina ja niiden siirtäminen pilvipalvelun kautta tai jollain muulla tavalla sopivaan, Apple TV:n kautta esitettävään (ja edelleen visuaalisesti miellyttävään) muotoon tuntuu tässä vaiheessa turhan suurelta urakalta. Toisaalta, niihin power pointteihin on kulunut useita, useita tunteja ja istumalihaksia on kysytty, joten tuntuisi hölmöltä heittää ne menemään. Toisaalta, kaiken tekeminen alusta tässä vaiheessa ei houkuttele. Joudun aiis hieman vaihtelemaan PC:n ja iPadin välillä, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa omppumaailma valtaa luokkani ja opetusteknologisia välineitä ovat ainoastaan tykki, Apple Tv ja padi. EDIT: Ongelma on siis siinä, että power pointtini ovat animoituja ja yhdellä slidellä tapahtuu useita päällekkäisiä asioita esim. verbin taivutusta esittävässä sarjassa. Keynote ei tue samoja animaatioita. 

Hauskin tapaus Apple TV:n ilmestymisen jälkeen oli, kun yksi alakoulun oppilas kesken tunnin ymmärsi, että ope seisoikin ihan eri kohdassa kuin ennen, piti padia kädessä ja valkokankaalla kuitenkin kuva vaihtui sen mukaan, mitä ope esitti. Vielä suurempi hämmästys saatiin aikaiseksi, kun ope vaivihkaa peilasi yhden oppilaan padin näytön valkokankaalle. "Hei nyt mun näyttö näkyy tuolla!" Tunnin lopussa olisi ollut yksi hedelmällinen oppilas opettaa oppilaita -tilanne, mutta valitettavasti kellot soivat... Toinen ahaa-elämys saatiin, kun isommat oppilaat chattailivat pienryhmän kesken annetusta aiheesta (lukujärjestyksestä ja koulusta) ja vuoron perään jokainen chat-keskustelu oli julkisesti luettavissa valkokankaalla. Näin keskustelu pysyi aiheessa (mitä vapaassa, suullisessa keskusteluharjoituksessa ei välttämättä tapahdu), keskustelun sisältöihin panostettiin ja kielen oikeellisuuteen kiinnitettiin huomiota. 

Huomenna tuo musta laatikko pääsee ensimmäistä kertaa tositoimiin, kun koulutamme luokanopettajia iPadin opetuskäyttöön vesoiltapäivän merkeissä.

Ps. Lopuksi vielä asiasta hankkeeseen: Tässä vaiheessa hanketta ajattelen usein, että aikaa on liian vähän, kun taas ajatuksia, suunnitelmia ja ideoita aivan liikaa aikaan nähden. Ajanpula ajaa väistämättä kysymään itseltään: Minne kaikki panostus kantaa? Aikapulaa koen arkipäivässä eniten siinä, että 45 minuuttia kaksi kertaa viikossa on vähän aikaa. 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ich möchte nach Frankfurt fahren.

Eilisen junamatkustussanaston laatimisen jälkeen pääsimme ysiluokkalaisten kanssa kokeilemaan peda.netin ryhmämuistio -toimintoa.

Tehtävänanto oli: Olet matkustamassa ensimmäistä kertaa junalla Saksassa. Ostat lippua ja haluat tietää tulevasta junamatkasta kaiken mahdollisen (hinta, vaihdot, lähtö ja saapumisraiteet jne.) Toinen teistä on juna-asemavirkailija ja toinen junamatkustaja. Kirjoittakaa teidän välinen keskustelu saksaksi. Etsikää sopiva aikataulu annetulle matkalle. Liittäkää keskusteluun kuva aikataulusta. Ps. Muistakaa olla kohteliaita (sopivat tervehdykset, teitittely).

Kirjoitusurakan jälkeen dialogi luettiin kaikille ääneen.


Miksi ensin kirjoitus eikä heti suullinen harjoitus? Yksinkertaisesti olen sitä mieltä, että tällaisessa harjoituksessa kaikki ovat samalla viivalla ja joutuvat panostamaan yhtä paljon. Koska ope heijasti keskustelujen etenemistä aina silloin tällöin valkokankaalle, oli kaikkien pakko edetä ja tehdä tehtävä kunnolla. Repliikkejä oli oltava vähintään 20. Oman dialogin luominen  (eikä esim. kirjassa valmiin mallin tummennettujen kohtien muuttamien) saattaa oppilaat ajattelemaan, soveltamaan ja "kohtaamaan" oikeammin tositilanteessa eteentulevan lipunmyynti/osto tilanteen, jossa ei riitä se, että vaihtaa vain tummennettujen sanojen kohdalle oman junan tiedot. Huomasin ilokseni tunnilla, että kaikki panostivat täysillä ja kaikki keskustelut olivat hyviä! 

tiistai 4. helmikuuta 2014

Sanasto haltuun

Uudistuneen peda.netin aikana olemme ehtineet käymään puolitoista tekstiä läpi. Alakoulun saksanlukijoille olen aluksi suunnitellut seuraavat askeleet ensimmäisille tunneille. ...sen jälkeen kun olemme totuttuun tapaan lukeneet sanaston yhdessä läpi, tehneet tarvittavat lisämerkinnät sanastoon ja pareittain harjoitelleet sanastoa...



1. Cloud Artilla kokoamme tärkeimmät sanat pilveksi. (Mitä enemmä "tärkeitä"sanoja kappaleessa/tekstissä on, sitä kivemman näköknen pilvestä tulee.) Sanapilvi tuodaan oppilaan omaan peda.netissä olevaan saksanvihkoon, oikean kappaleen kohdalle "kansikuvaksi".

2. Ensimmäisenä kotiläksynä peda.nettiin kirjotetaan 25-30 sanan sanasto (10 substantiivia monikkomuotoineen, 10 verbiä taivutettuna luokka-asteelle sopiviin aikamuotoihin ja 5-10 muuta sanaa tai ilmaisua)

3. Kappaleen lukemisen ja suomentamisen jälkeen aloitimme pohjustamaan uutta kielioppiasiaa sekä tämän tekstin jälkeen aloitettavaa projektia (!) laatimalla Poppletilla mindmapin.







Wie ist das Wetter in...?

Sääsanaston kertaaminen kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten kanssa noudatteli seuraavaa kaava:

  • peda.nettiin luotiin yleisille sanastotehtäville oma sivu
  • sääsivulle lisättiin linkit wetter.de -sivulle sekä Tagesschau Wetter -sivulle
  • BaiBoardilla tehtiin sääsanastot, jotka tuotoin peda.nettiin sääsivun "kansikuviksi"
  • Kotitehtäväksi jäi tutustua edellä olevii. sääsivustoihin ja kirjoittaa neljän/viiden eurooppalaisen kaupungin säätiedotus saksaksi ja palauttaa open peda.net -sivun tehtävämoduulin palautuskansioon



Deutsche Bahn und BaiBoard.

Saksalaiseen juna-aikatauluun tutustuminen ja sanaston kartuttaminen hoituivat iPadilla vaivattomasti. Jokainen haki Deutsche Bahnin sivulta itselleen mieluisan aikataulun, otti aikataulusta kuvan, toi kuvan BaiBoardiin ja aloitti kirjoittamaan dialogia juna-asemavirkailijan ja asiakkaan välillä. Huomenna tähän liitetään peda.net ja ryhmämuistion avulla toteutettava dialogi. Taas kaksi kärpästä yhdellä iskulla: matkavinkkejä Saksaan suuntaaville (näin luen aikataulua) ja sanastonkartuttamista :)


tiistai 28. tammikuuta 2014

Notability oppilaan välineenä

Kuka: 8. lk
Mitä: Adjektiivin taivutuksen kertaus
Miten: Peda.net (open lataama tiedostopohja), iPad, Notability. Ei oppikirjoja.
Miksi: Palautetaan itse mieleen kuinka adjektiivi taipuu heikosti ja vahvasti. Rakennetaan sääntö.
Tulos: Harjoitusta seurannut soveltava tehtävä sujui paremmin kuin yksikään edellinen adjektiivitehtävä.
Haaste: Vaatii pieniä sormia, sorminäppäryyttä tai älykynää.






maanantai 27. tammikuuta 2014

Taustalla kohisee

Blogissa on ollut hiljaista. Ehkä hieman liiankin hiljaista. Luonnoksiin on tallentunut kirjoituksia, jotka kuitenkaan eivät ole päätyneet tänne asti. Asiaa olisi ollut paljon, mutta jotenkin en ole osannut pukea mietteitäni sanoiksi, joita voisi ja kannattaisi julkaista. On vielä haudutettava ja pohdittava. Ajatuksia opettamisesta ja oppimisesta yleensä, kielen opetuksesta ja kielen oppimisesta, tavoitteista ja minun tavoitteista, opetussuunnitelmasta ja kaikesta mahdollisesta luokkahuoneen sisällä ja ulkopuolella tapahtuvasta toiminnasta. Paljon pohdin myös PISAa ja sen merkityksellisyyttä. 

Tästä mollissa soivasta alusta voisi luulla, että into ja alun huuma ovat sammuneet eikä eTabbi-rintamalla ole tapahtunut mitään. Onneksi näin ei ole - olen itse edelleen huumassa, mutta siinä vaiheessa, jossa kysyn itseltäni: MIKSI? Osaan kyllä itselleni perustella, mutta olenko tarpeeksi uskottava? Vakuutanko? Saavutanko tavoitteeni? (Mitä edes yritän saavuttaa?) Kauanko kaikki vie aikaa? (Rivien välistä paistaa ehkä viikonlopun opiskelujen parissa käyty, hieman fiilistä lannistava keskustelu, joka veti minut, yleensä puheliaan naisen, hiljaiseksi.)

Blogihiljaisuuteen on kuitenkin toinenkin, varsin konkreettinen, syy. Koulumme peda.net -alusta, sen työstäminen, oman sivuni kokoaminen (vanhan sivuni "siirtäminen" uuteen alustaan) sekä oppilaiden kouluttaminen ja totuttaminen aivan uusiin (aivan kuin iPadeissa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta...) opiskelutapoihin ja samalla oppimisprosessin uudelleen ymmärtämiseen. 

Lähdin hankkeeseen mukaan lyödäkseni kaksi kärpästä yhdellä iskulla: verkko-oppimisympäristö ja mobiililaite. Nyt voisi sanoa, että hanke on kohdallani täydessä vauhdissa, mutta edelleen aivan alkutekijöissä. Tällä hetkellä suurimmalle osalle niin peda.net kuin iPad ovat tuttuja erikseen ja hieman yhdessäkin ja käyttö sujuu, mutta viimeinen silaus - vastaus edellä esitettyyn MIKSI-kysymykseen - tulisi löytää. Jos jollain kokeneemmalla konkarilla on antaa kaikkia osapuolia tyydyttävä SIKSI- vastaus, niin otan sen ilomielin vastaan ja jaan eteenpäin. Meillä on ollut hyviä tunteja, huipputunteja, normaaleita tunteja ja sitten niitä ei-näitä-tunteja-enempää -tunteja. Kaikkia kuitenkin tarvitaan, jotta oppimista tapahtuu - niin open kuin oppilaidenkin kohdalla. Omaa oppimistani edistäisi kuitenkin keskustelu, keskustelu ja keskustelu. Keskustelukumppaneita ei kuitenkaan tulvi ovista ja ikkunoista. Opelle vertaistukiryhmä, anyone?