Vaikka olenkin nainen, en selvästi pysty tekemään useampaa asiaa yhdellä kertaa, mikä näkyy tällä hetkellä blogihiljaisuutena. Toisella rintamalla, kuitenkin hankkeeseen liittyen, on tapahtunut viime viikkoina sitäkin enemmän. Innostuksissani, mutta enimmäkseen kai omaksi ilokseni, huvin vuoksi ja vapaa-ajan ongelmia välttääkseni, olen rakentanut kahta kolmetuntista vesoiltapäivää varten "survival kit" -tyylistä peda.net opettajan työvälineenä sivustoa. On ollut hauska ja mukava koota tämän vuoden aikaisia oppeja yhdeksi paketiksi, vaikka rehellisesti sanottuna vähempikin olisi varmasti riittänyt. Jos hanke alkaisi nyt, tekisin tämän paketin heti alkuun. (Vaikka rehellisesti sanottuna, en olisi pakettia aiemmin voinut tehdä, sillä olen halunnut rauhassa tutustua peda.nettiin.) Tekniikan ja perustoiminnot voi oppia ohjekirjasta, mutta oppimisalustan kokonaisvaltainen (ideaali tapauksessa maksimaalinen, jota en siis missään nimessä ole vielä saavuttanut!) hyödyntäminen oppimisen ja opettamisen tukena on prosessi, johon pitää kasvaa ja joka pitää itse aloittaa "keksimällä pyörä uudestaan". Jokaisen opettajan on löydettävä ne keinot ja väylät, joilla juuri hän omalla opetustyylillään saa kaiken alustasta irti. Vaikka ideoita voi jakaa pilvin pimein, mikä siis myös on enemmän kuin tervetullutta, on jokaisen käytävä oma oppimisprosessinsa. Minun oppimisprosessi alkaa olla hyvällä mallilla, mutta ei valmis. Mikä ihaninta, valmiiksi ei voi tulla koskaan.
Koska hankkeen puitteissa opetus tulee ensi vuonna olemaan työkirjatonta, on mielestäni ollut tärkeää kokeilla rohkeastikin peda.netin erilaisia käyttömahdollisuuksia. Osa kokeiluista on havaittu heti ensimmäisen kerran jälkeen huonoiksi, mutta useat ideat ja ajatukset ovat jalostuneet ja jääneet jo kiinteäksi osaksi työskentelyä. Tarpeeksi monipuolisen kielen opetuksen antamisen kannalta, tehtäviä ja käyttömahdollisuuksia on kuitenkin mietittävä vielä enemmän ja hiottava jo olemassa olevia ideoita. Aikaa minulla on toukokuuhun. Olen myös pitänyt sitä tärkeänä, että jo nyt mahdollisimman suuri osa asioista opetuksessani hoituu sähköisesti, koska ensi vuonna muuta vaihtoehtoa ei ole - oppilaatkin saavat näin pehmeän laskun kohti aivan uutta ja tuntematonta. Työkirjoihin emme ole koskeneet oikeastaan joulun jälkeen ja viikottain kotiläksyjä tulee peda.nettiin. Tunnilla peda.netin käyttö sujuu kätevästi iPadeilla ja kotona - kiitos mahtavien ja tukensa antavien huoltajien - omilla tietokoneilla ja tableteilla.
Välillä mietin, miksi käytän ison osan vapaa-ajastani tällaiseen oppimateriaalinäpertelyyn, vaikka voisin tehdä monia muitakin asioita. Voisin lenkkeillä paljon enemmän, leipoa, lukea, tavata kavereita, opiskella enemmän, antaa enemmän aikaa läheisilleni... Mutta kaipa se on sillä tavalla, että kun ihminen hurahtaa johonkin ja innostuu, ei ajankulua huomaa ja sitä tekee mielellään sellaisia asioita, jotka tuovat nautintoa. Minulle ne ovat tällä hetkellä eTabbi, peda.net ja ne pienet ja vähän isommat oppilaat, joille kovasti koitan saksan kielen ilosanomaa syöttää. Kollegoitani unohtamatta. Työnarkomaaniko? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti