Blogissa on ollut hiljaista. Ehkä hieman liiankin hiljaista. Luonnoksiin on tallentunut kirjoituksia, jotka kuitenkaan eivät ole päätyneet tänne asti. Asiaa olisi ollut paljon, mutta jotenkin en ole osannut pukea mietteitäni sanoiksi, joita voisi ja kannattaisi julkaista. On vielä haudutettava ja pohdittava. Ajatuksia opettamisesta ja oppimisesta yleensä, kielen opetuksesta ja kielen oppimisesta, tavoitteista ja minun tavoitteista, opetussuunnitelmasta ja kaikesta mahdollisesta luokkahuoneen sisällä ja ulkopuolella tapahtuvasta toiminnasta. Paljon pohdin myös PISAa ja sen merkityksellisyyttä.
Tästä mollissa soivasta alusta voisi luulla, että into ja alun huuma ovat sammuneet eikä eTabbi-rintamalla ole tapahtunut mitään. Onneksi näin ei ole - olen itse edelleen huumassa, mutta siinä vaiheessa, jossa kysyn itseltäni: MIKSI? Osaan kyllä itselleni perustella, mutta olenko tarpeeksi uskottava? Vakuutanko? Saavutanko tavoitteeni? (Mitä edes yritän saavuttaa?) Kauanko kaikki vie aikaa? (Rivien välistä paistaa ehkä viikonlopun opiskelujen parissa käyty, hieman fiilistä lannistava keskustelu, joka veti minut, yleensä puheliaan naisen, hiljaiseksi.)
Blogihiljaisuuteen on kuitenkin toinenkin, varsin konkreettinen, syy. Koulumme peda.net -alusta, sen työstäminen, oman sivuni kokoaminen (vanhan sivuni "siirtäminen" uuteen alustaan) sekä oppilaiden kouluttaminen ja totuttaminen aivan uusiin (aivan kuin iPadeissa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta...) opiskelutapoihin ja samalla oppimisprosessin uudelleen ymmärtämiseen.
Lähdin hankkeeseen mukaan lyödäkseni kaksi kärpästä yhdellä iskulla: verkko-oppimisympäristö ja mobiililaite. Nyt voisi sanoa, että hanke on kohdallani täydessä vauhdissa, mutta edelleen aivan alkutekijöissä. Tällä hetkellä suurimmalle osalle niin peda.net kuin iPad ovat tuttuja erikseen ja hieman yhdessäkin ja käyttö sujuu, mutta viimeinen silaus - vastaus edellä esitettyyn MIKSI-kysymykseen - tulisi löytää. Jos jollain kokeneemmalla konkarilla on antaa kaikkia osapuolia tyydyttävä SIKSI- vastaus, niin otan sen ilomielin vastaan ja jaan eteenpäin. Meillä on ollut hyviä tunteja, huipputunteja, normaaleita tunteja ja sitten niitä ei-näitä-tunteja-enempää -tunteja. Kaikkia kuitenkin tarvitaan, jotta oppimista tapahtuu - niin open kuin oppilaidenkin kohdalla. Omaa oppimistani edistäisi kuitenkin keskustelu, keskustelu ja keskustelu. Keskustelukumppaneita ei kuitenkaan tulvi ovista ja ikkunoista. Opelle vertaistukiryhmä, anyone?