tiistai 3. joulukuuta 2013

Ristinollan pelaaminen sallittua, jopa pakollista.

Olen jo pidemmän aikaa "harrastanut" oppilaiden kanssa ristinollan peluuta. Ei kuitenkaan ihan oikeaa ristinollaa vaan sanastoristinollaa. (Todennäköisesti monet muutkin kieltenopet antavat oppilaiden pelata tätä hauskaa, mutta kehittävää peliä.) iPadien saavuttua unohdin tämän oppilaidenkin mielestä mukavan sanastonopettelutavan. Ehkä uutuuden huumassa. Kuitenkin erään peleistä pitävän ryhmän tullessa tunnille, päätin yllättää heidät ilmoittamalla, että tänään pelataan. 


Kun pelasimme vihkoon ristinollaa (jota joskus erehdyn kutsumaan bingoksi ilmeisesti hämmentääkseni oppilaita), tehtävänanto kuului: piirrä vihkoosi viisi kertaa viisi ruudukko (nuorimpien kanssa neljä kertaa neljä) ja täytä se kappaleen sanastosta löytyvillä sanoilla. Yleensä aina ensimmäinen kierros pelataan saksasta suomeen. Ideana on se, että pelaajat sanovat vuorotellen jonkin tunnistamansa sanan ruudukosta saksaksi ja suomentavat sen. Jos sanan saa suomennettua oikein, piirtää pelaaja ruutuun valitsemansa kuvion tai värittää ruudun omalla värillään. Koko luokan kanssa olemme pelanneet tätä niin, että ope on tehnyt ruudukon PowerPointilla, luokka jaetaan kahtia ja eikun kisailemaan kumpi joukkue voittaa. (Huomautuksena tähän väliin: kierroksia joutuu usein ottamaan enemmän, koska kaikki haluavat voittaa!). Peli on hauska, mukaansatempaava ja Freez-nappulan takia myös visuaalisesti hyvän näköinen.

iPadilla perusidea on sama, toteutus tietenkin (aluksi hieman hankalampi, mutta) siistimpi, visuaalisempi eikä vihkon sivuja kulu tällaiseen "turhaan". Olin tehnyt näin ensi hätään viisi kertaa viisi ruudukon Pagesilla ja vienyt sen DropBoxiin. Tunnin alussa luimme kappaleen sanat yhdessä, oppilaat tutustuivat pareittain sanastoon "Wie sagst du auf Deutsch..." -tapaan. Kun sanastoon oli tehty ns. ensisilmäys oli aika aukaista DropBox ja hakea sieltä ruudukko omalle padille. Oppilaat työskentelivät pareittain. Toinen parista täydensi ruudukkonsa saksaksi ja toinen suomeksi. Aloitimme pelaamisen tuttun tapaan saksankielisellä ruudukolla.


 

Oppilaat valitsivat mieluisensa "pelimerkit" Pagesin valmiista kuvioista. Toki jos oikein olisi halunnut "hifistellä" niin kuvat oltaisiin haettu jostain kuvapankista tms. Oppilas A aloitti sanomalla jonkin tunnistamansa sanan ensin saksaksi ja sitten suomeksi. Jos/Kun sana meni oikein, hän kopioi muokkaamansa pelimerkin ja siirsi sen sormella omaan ruutuunsa. Oppilas B toimi vuorollaan samalla tavalla. Se oppilas voitti, jolla ruudukon täyttyessä oli eniten kolmen suoria.

Olisi hienoa, jos osaisin ohjelmoida oiken nätin ja hieman kätevämmän ristinollaruudukon (tai jos sellainen jostain löytyisi), mutta näinkin homma toimi lyhyen opettelun jälkeen ihan "ookoo". Kaksi teknologiaan liittyvää saksankielistä sanaa oppilaat oppivat väistämättä tehtävän sivutuotteena: kopieren ja einsetzen :)

perjantai 22. marraskuuta 2013

Koe.

"Unohin kynän", oppilas totesi avatessani luokan ovea ennen koetta. "No, ei haittaa. Ette te tarviikaan kynää", totesin. Hetken hiljaisuuden jälkeen oppilas kysyi varovasti, teemmekö kokeen padilla. Kyllä, me teimme kokeen padilla.

Kokeen tekeminen iPadilla tässä vaiheessa (lue: vasta näin alussa) ei kuulunut alkuperäsiin suunnitelmiini. Koetta edeltävänä iltana ajatus paperittomasta kokeesta kävi nopeasti mielessäni. Ensin totesin olevan vielä liian aikaista, mutta ajatus ei lähtenyt mielestäni. Kuten kaikki tiedämme, on inspiraatiolle annettava tilaa ja mahdollisuus, joten en voinut vastustaa kiusausta. Ehkä alitajuisesti tiesin, että tulen toimimaan näin, sillä koealue käsitti tasan yhden kappaleen. Tarpeeksi suppea koealue mahdollisti myös sen, että oppilaille yllätyksenä tuleva padikoe oli tarpeeksi lyhyt (tai ainakin luulin niin!) ja mahdollisten ongelmien ilmetessä koe olisi silti tehtävissä (jos vaikka olisin joutunut äkkiä keksimään jostain paperiversion).  Tekniikka toimi muutamaa pientä seikkaa lukuunottamatta ja koe oli ainoastaan liian pitkä siinä tapauksessa, jos sanaston lukeminen oli jäänyt hieman vähälle... Muussa tapauksessa koe oli täysin suoritettavissa 50 minuutissa


Kuinka toteutin kokeen? Jotta blogini ei olisi niin täynnä vain pelkkiä tekstejä, havainnollistaa ylläoleva kuva hieman kokeen toteutusta. Niille, joille iPadilla opetuksen parissa työskentely on tutumpaa kuin minulle, laatimani koe saattaa kuulostaa hyvin alkeelliselta ja kömpelöltä. On hyvin mahdollista, että kielen kokeen olisi voinut järjestää monella muullakin tavalla, mutta tässä seuraavaksi kuvaus ensimmäisestä omasta kokeestani, joka ainakin näytti sujuvan suhteellisen tehokkaasti ja niin oppilas- kuin opettajaystävällisestikin.

Alkuun mainttakoon, että laadin kokeeni tehtävineen päivineen 90% itse, joten oli minulla koneella jo jonkinlaista sopivaa materiaalia tätä padikoetta varten. Aluksi hieman yksinkertaistin edellistä vastaavan kappaleen kokeen (Word-dokumentti) layoutia, jotta se taas näyttäisi Pages-sovelluksessa mukavammalta. Rakensin kokeen aikalailla normaalisti: sanasto yhdistettynä luetunymmärtämiseen, verbiosio, kielioppiasia (tosin tällä kertaa hyvin suppeasti sen takia, koska pelkäsin ajan loppuvan kesken), "kommunikatiivinen" karttatehtävä sekä lyhyt ainekirjoitus (joka valitettavasti karttatehtävän laajuuden takia jäi monilta tekemättä tai ainakin kesken). Karttatehtävä olikin ehkä kokeeni "se juttu". Olin napannut kuvan Lahden keskustan kartasta ja Skitch-sovelluksella merkannut kartan päälle kaksi alku- ja kaksi päätepistettä. Oppilaiden tuli ohjata turistia Lahdessa kartan avulla vapaasti merkatuista paikoista päätepisteisiin. Kokeen ja kuvan olin ladannut ryhmäni Dropbox-kansioon, josta se käytiin hakemassa padeilla ja avattiin Pagesiin. Koe nimettiin omalla nimellä ja kun koe oli tehty, palautettiin se luokan omaan kansioon Dropboxiin. Jos Dropbox syystä tai toisesta kaatuisi, ovat kokeet edelleen padeilla. Tosin tajusin, että tämä palautustapa ei ollut optimaalisin, sillä nythän kaikkien kokeet olivat kaikkien kansion tunnuksen tietävien nähtävissä. Kun oppilaat olivat poistuneet, latasin kokeet Dropboxista itselleni ja poistin ne sieltä. Tässä tein varmasti jonkin turhan välivaiheen, mutta en näin nopeasti keksinyt muutakaan keinoa. Olen ehkä keksimässä pyörää uudelleen, joten jos ruudun toisella puolella on minua viisaampia, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. Kokeet korjaan koneella ja palautan oppilaille henkilökohtaisesti. Mieluiten palauttaisin kokeet sähköisenä, mutta en ihan vielä tiedä tapaa. Haluaisin myös korjatuttaa kokeet palautustunnilla sähköisesti, mutta en siiihenkään ole keksinyt vielä mitään keinoa. Onneksi aikaa ajatustyölle on noin viikko :) 

...taidan alkaa lukea Facebookin "tukiryhmiä" ja löytämiäni alan blogeja :)

lauantai 16. marraskuuta 2013

Socrative, opitaan yhdessä.

"Socrative is a smart student response system that empowers teachers to engage their classrooms through a series of educational exercises and games via smartphones, laptops, and tablets." Näillä sanoilla viime viikolla luokassani useampaan otteeseen esillä ollutta sovellusta kuvaillaan sen kotisivulla. Tutustuin Socrativeen alunperin eräässä tietotekniikan käyttöä kielten opetuksessa käsittelevässä koulutuksessa. Koulutuksesta on vierähtänyt hetki, mutta vasta nyt pääsin todenteolla kokeilemaan sovellusta.

Ysiluokkalaisten kanssa kertasimme suomen konditionaalin vastineita Socrative-kyselyllä. Tai pikemminkin kutsuisin pitämääni kyselyä läksynkuulusteluna. Viidesluokkalaiset pääsivät osoittamaan taitojaan tienneuvomissanaston, zu-preposition ja rakennusten nimien kanssa. Kuudesluokkalaiset tutustuivat uuden, Suomea käsittelevän kappaleen sanastoon tekemäni saksankielisen (kappaleen sanastoon perustuvan) Suomi-visan merkeissä. Seiskaluokkalaisille on tiedossa tuo viidesluokkalaisten kanssa käytetty (toki hieman muokattu) testi ja kasiluokkalaiset joutuvat käyttämään vielä yhden tunnin vaihtoprepositioihin.

Socrativen parhaana puolena pidän ehdottomasti sen helppokäyttöisyyttä (toim. huom.: silloin kun se TOIMII). Opettaja luo Socrativeen (joka toimii niin tietokoneella, kännykällä kuin tablettilaitteella) itselleen opettajatunnuksen ja saa näin käyttöönsä oman virtuaalisen huoneensa. Tämä on kaikki täysin maksutonta. Huoneeseen opettaja voi tehdä niin paljon eriaiheisia ja erilaisia testejä kuin vain halua ja aikaa löytyy. Oppilaan ei tarvitse kirjautua Socrativeen. Kun opettaja on päättänyt käyttää Socrativea tunnilla, klikkaavat oppilaat Student log in -painiketta (tai vaihtoehtoisesti kuten meidänkin tapauksessa käyttävät tablettilaitteelle asennettua Socrative Student -sovellusta (toimii niin androidilla kuin iPadilla)) ja näpyttelevät avautuneeseen kenttään opettajan antaman huonenumeron. Kännykällä Socrativea käytetään normaaliseti selaimen kautta.

Kyselyiden luominen on hyvin yksinkertaista ja sen oppii parhaiten - kuten monia muitakin asioita - kokeilemalla ja käyttämällä. Kyselyissä olevia tehtävätyyppejä on kaksi: monivalinta ja lyhyt avoin vastaus. Itse olen edellä mainituissa testeissä sekoittanut kyselyssä molempia. Olen aloittanut helpoilla monivalintatehtävillä ja jatkanut loppua kohti aina vaikeutuvilla lyhyillä vastauksilla.

Ohjelman toinen, sen käyttöön kielenopetuksessa kannustava elementti on seuraava:

Opettajan heijastaessa oppilaiden vastaukset (jos valitaan opettajajohtoinen tapa käydä kyselyä läpi, mitä ainakin läksynkuulustelussa/sanakokeessa itse kannatan) valkokankaalle, jolloin a) jokainen näkee (anonyymit) vastaukset ja näistä  voidaan saman tien keskustella ja b) opettaja voi vielä selittää oikeat vastaukset, jolloin perinteinen sanakoe saa vieläkin syvemmän ja - ainakin omasta mielestäni - oppimista tehokkaammin edistävän näkökulman. Oli hieno huomata, kuinka varsinkin viidesluokkalaisten kanssa testin tulokset paranivat reilusti loppua kohden. Havaitsin myös, että "julkiset" vastaukset (laiton tykin "freeze"-toiminnolle siksi aikaa kun oppilaat vastasivat ja paljastin kaikkien vastaukset yhdellä kertaa, jotta jokainen joutui oikeasti itse miettimään vastaustaan) edesauttoivat kaikkia oikeasti keskittymään siihen, mitä vastataan ja tyhjiä kohtia ei oikeastaan jätetty ollenkaan. Oppilaat selvästi myös oppivat toisiltaan, kun he kommentoivat toistensa vastauksia ja keskustelivat, miksi joku kohta oli oikein tai väärin. Vielä erityisesti saksan kieleen liittyvä huomion arvoinen asia oli se, että kyselyn loppua kohti alkoivat substantiivitkin tulemaan kaikilta Oikein Kirjoitettuina (eli isolla alkukirjaimella).

Niin, mitä hyötyä on "anonyymista" sanakokeesta? Kuinka ope oikein arvioi oppilaita? Socrative-kyselyissä ensimmäinen "kysymys" on aina nimikenttä. Vaikka kyselyn aikana kaikki vastaukset ovat anonyymejä eikä ope ja oppilaat tiedä, kuka vastasi miten, on opettajan kyselyn jälkeen mahdollista tulostaa/tallentaa itselleen raportti teetetystä kyselystä. Raportissa jokaisella osallistujalla on oma rivinsä ja ope pystyy näin näkemään, mitä kukin on vastannut. Ohjelma myös itse "pisteyttää" vastaukset, mutta varsinkin lyhyiden vastausten pisteyttäminen ei koneelta onnistu. Monivalinnassa pisteytys toki toimii.

Yksi ISO miinus ohjelmassa on: se (nuorisotermein ilmaustuna) lagaa aina välillä (usein?).  Olen törmännyt tähän ongelmaan lähes joka kerta sitä käyttäessä. Yleensä vähintään yksi oppilas toteaa kesken kyselyn, ettei hän enää saanut open lähettämää kysymystä. Log out  ja uudelleen log in ei auta ja oppilaan on siirryttävä tekemään kyselyä parin kanssa (mikä tietenkin hankaloittaa pisteytystä). En tiedä, onko tämä vain iPadin Socrative-sovelluksen vika vai esiintyykö sitä myös tietokoneella ja/tai kännykällä selaimen kautta tehtävässä kyselyssä. Perjantain viimeisellä tunnilla syystä tai toisesta langaton verkkomme ei toiminut (tietokone sai yhteyden, mutta iPadit etsivät verkkoa sitä löytämättä) ja tällöinkin suunnittelemani Socrative-tunti vaihtui plan B:hen. Työpäivän jälkeen perjantaina kokeilin itse oppilaan roolissa tehdä iPadilla kyselyä, mutta ongelmaksi tulikin se, että kun avasin Socrative-sovelluksen aukesi iPadin näytölle ainoastaan täysin valkoinen "sivu". Odotin, ilmestyisikö "join room" teksti näyttöön, mutta mitään ei odottelujenkaan jälkeen tapahtunut. Napautin näyttö siinä toivossa, että se olisi auttanut, mutta näyttö pysyi kirkkaan valkoisena. Osaisiko joku neuvoa, mikä avuksi? Vai johtuiko tämäkin nettiongelmista?

Perjantain tapahtumat ja seuraava jo kulunut lause kiteyttävät edellisen viikon oppimisprosessia(ni): Tekniikka on IHANAA ja sitä on mukava hyödyntää, JOS se toimii niin kuin sen kuuluisi toimia. Olen siis oppinut viime viikon muutaman epäonnistuneen tunnin jälkeen:

1) Älä ikinä mene tunnille ilman suunnitelma b:tä tai ainakin ole hyvä keksimään ÄKKIÄ suunnitelma b, jos tekniikan kanssa tulee ongelmia. Jos joku appsi toimii kotona ja ope osaa sitä käyttää, se ei tarkoita että a) se toimii silloin kun sen oppitunnilla pitäisi toimia ja b) että ope osaisi tässä vaiheessa tarpeeksi hyvin (selkeästi) selittää, mitä ohjelmalta haluaa.

2) Olen oppinut sietämään (taas  hieman enemmän) epävarmuutta ja hyväksymään, että vielä tässä vaiheessa (muutama viikko hanketta takana) joskus epäonnistun (ihan kunnollakin), mutta toivon, että pian alkaa epäonnistumiset jäädä vain yhden käden sormilla laskettaviksi kerroiksi. 

Ps. Suurin osa oppilaista on tullut - ainakin sen vaikutelman olen saanut - suhteellisen tutuiksi iPadin kanssa ja tehtävien teko sujuu lähes ongelmitta. 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Bai Board HD - plussia, miinuksia ja jotain siltä väliltä

BaiBoard HD on ollut ryhmieni kanssa käytössä viimeisen viikon ajan. Boardilla työskenteleminen alkaa (meiltä kaikilta) sujumaan jo kohtalaisen hyvin. Tässä muutamia ajatuksia sovellukseen liittyen.

BaiBoardista, joka on muuten ilmainen sovellus, on todennäköisesti tulossa yksi käytetyimmistä sovelluksista saksan tunneilla. Tähän on vallan yksi syy ylitse muiden: aivan sattumalta, asiaa sen kummemmin pohtimatta, tuli mieleeni, että voimme unohtaa Keynoteen luomamme sähköiset vihkot BaiBoardin avulla. BaiBoardista on nimittäin erittäin kätevä siirtää "sivuja" peda.net-oppimisympäristöön oppilaiden omiin kansioihin! ...miksi siis käyttää aikaa ylimääräisiin välivaiheisiin, kun voimme BaiBoardia hyödyntämällä käyttää enemmän aikaa sisällön luomiseen? Nyt eri sovellusten välillä tehtäviin siirtoihin ei vihkon kotonakäyttömahdollisuuksien (= vihkon luku, tehtävien teko) takia kulu turhaa aikaa. 

Sähköinen vihko on mielestäni ollut mielestäni (ja tulee toivottavasti jatkossakin olemaan) kätevä, sillä a) kaikki saavat selvää käsialastaan, b) tehtävät tulee tehtyä rauhallisesti ja siististi ja mikä tärkeintä c) vihko ja sen koko sisältö on aina tallessa ja siinä on tilaa vaikka muille jakaa. Toki kuten arvata saattaa, tällä metodilla olemme tässä vaiheessa hanketta täyttäneet enintään 3 sivua.

Alla olevassa kuvassa yksi, opettajan tekemä raakaversio siitä, kuinka olemme kasiluokkalaisten kanssa hyödyntäneet BaiBoardia vanhan kertaukseen. Tehtävän anto oli: 
1) Luettele huonekaluja artikkeleineen ( ja opelta "unohtuneineen") monikkomuotoineen.
2) Luettele vaihtoprepositiot ja muodosta niihin liittyvät säännöt esimerkkeineen omin sanoin.
3) Laadi seuraavalle sivulle käytännön elämässä esiin tulevia esimerkkejä, joissa vaihtoprepositiot esiintyvät. 

Tehtävä jatkuu tällä viikolla 3 x 45 minuuttia

4) Tee parisi kanssa opetusvideo vaihtoprepositioista.


1) Käsityökalulla voi siirtää boardilla olevia tekstejä ja kuvioita. Tällä työkalulla jo kirjoitettuja tekstejä pääsee muokkaamaan, kopioimaan ja poistamaan. Käsityökalu on osoittautunut myös oivalliseksi (ainoaksi oikeaksi?!) työkaluksi "töhryjen" ja muiden virheiden poistamiseen. Valitse ei-haluttu kohta kädellä ja deletoi valinta tämän jälkeen boardin alalaitaan avautuvasta valikosta. Pyyhekumilla saa vain aikaiseksi "reikiä" boardiin, jolloin kohtaan ei pysty enää kirjoittamaan tai piirtämään mitään.

2) Tekstitoiminnalla voi boardille kirjoittaa :)

3) Varo pyyhekumia! (...tai vähintään minä ja oppilaani koimme tämän "paperin reijittäjän"epäkäytännöllisenä työkaluna.

4) Kuva-kuvakkeella voi tuoda kuvia bordille elävöittämään työtä. Jostain syystä "meet"-tilassa (katso kohta 6) kuvat eivät aina ilmesty kaikkien boardeille... Jos tiedät ratkaisun, kuuntelen sen mielelläni.

5) Boardin voi jakaa (vaikkapa kuvakansion avustuksella peda.nettiin). Tallennettaessa huomasin, että board kannattaa tallentaa valkoisella backgroundilla. ...tekemällä oppii. 

6) Tämän valikon takana on BaiBoardin ehdoton valttikortti: start meet -toiminto. Oppilaille voi antaa yhteisen tehtävän, jota he työstävät omilla padeillaan jokainen samaan boardiin. Boardille kirjoitetut/liitetyt asiat ilmestyvät kaikkien padeille, jolloin vaikkapa yhteisen mind mapin toteuttaminen ja yhteistoiminnallinen oppimistilanne voivat aiheuttaa erittäinkin hyvää jälkeä. (Kannattaa kuitenkin huomioida, että  luokkatilassa vain 10 padia voi olla meet-tilassa yhtäaikaa...) Kokeilin toimintoa kolmen ryhmän kanssa. Ensimmäinen ryhmä suoriutui annetusta sanastonkartuttamistehtävästä lähes mainiosti. Toisen ryhmän kanssa törmäsimme juurikin siihen ongelmaan, että meitä oli liian monta työstämässä tehtäviä boardeilla yhtäaikaa, jolloin ohjelma heitti oppilaan kerrallaan ulos istunnoista. Kolmennen ryhmän kanssa tehtävä toimi 50/50. Open ohje oli kaikessa yksinkertaisuudessaan liian laaja, mikä johti siihen, ettei 3 x 45 minuuttia riittänyt kaupunkiesitelmän valmiiksi saamiseen. Ohje oli seuraava: Tehkää ryhmässä esitelmä Wienistä (yksi ryhmä), Berliinistä (toinen ryhmä) ja Bernistä (kolmas ryhmä). 

Tästä aasinsiltana siihen tosiasiaan, että Internetin valtava tietotulva ja informaation mittaamaton määrä aiheuttaa paljouden ongelman: Mistä lähden liikkeelle, mitä tietoja kerään, mikä on oleellista, mitä muuta asukasluvun ja perustamisvuoden lisäksi kerrotaan, mistä muualta etsin tietoa kuin Wikipediasta...? Parin vuoden takaisesta pro gradu -seminaarista ja niistä muista tieteellisistä istunnoista muistan opettajien meille painottaneen, ettei Wikipedia ole luotettava lähde. Taisin itse unohtaa mainita asian oppitunnilla. Onneksi hoksasin erehdykseni ja näytin esitelmän aineiston keruuta helpottamaan seuraavat sivut:

www.bern.ch
www.visitberlin.de
www.wien.info


perjantai 1. marraskuuta 2013

Entschuldigung, wie komme ich...?


Saksalainen kaupunki, karttaohjelma, Skitch. Ensimmäinen haastavampi kokeilu seiskaluokkalaisten kanssa sujui jotakuinkin odotusten mukaisesti. Kahden ohjelman yhdistäminen ja niiden yhteiskäyttö suht ison ryhmän kanssa ilman, että olin etukäteen "varoittanut" oppilaita , onnistui kouluarvosana-asteikolla mielestäni 7 arvoisesti.

Tehtävänä oli (seuraavan kappaleen teemaan sopivasti viritellen):
- valitse parisi kanssa jokin saksalainen kaupunki
- etsikää kaupunki karttaohjelmalla
- valitkaa sellainen näkymä, missä näkyy tarpeeksi selkeästi katujen nimiä (molemmat etsivät tismalleen saman kohdan omilla padeillaan)
- otetaan karttanäkymästä kuva, joka tallentuu padin kuviin
- avataan Skitch ja sillä juuri tallennettu kuva kartasta
- molemmat valitsevat itselleen mieluisan värin
- toinen parista aloittaa ja alkaa saksaksi selostamaan valitsemaansa (kartalle jo piirtämäänsä) saksaksi. 
- toinen parista piirtää omaan karttanäkymäänsä reittiä kuulemansa mukaan
- lopuksi vertaillaan syntyneitä piirroksia toisiinsa

Tässä yhden parin aikaansaannos.



Ensi kerralla teemme saman harjoituksen muutamalla muutoksella, sillä käytännössä ilmeni muutamia pieniä hankaluuksia. 



torstai 31. lokakuuta 2013

Ja näin meistä tuli ystäviä.

eTabbi-hankkeen myötä olen saanut paljon uusia tuttavuuksia ja hyvä tukiverkosto tällaisen hankkeen ympärillä on tärkeääkin tärkeämpi. Uusien tuttavuuksien ja kontaktien luominen on yhtä tuttavuussuhdetta lukuunottamatta ollut helppoa. Tämä yhden suhteen harmonisen yhteistaipaleen aloittaminen - jos sitä suhteeksi voi kutsua - on vaatinut väsytystakiikkaa, niin hidasta lähestymistä kuin agressiivisimpiakin lähestymisyrityksiä, harmaita hiuksia, pitkiä iltoja, paljon sanoja ja puhelinlaskun kasvattamista. Kyyneleitä ei onneksi ole vielä tarvinnut vuodattaa. Tämä tutustumisyritysteni kohde on ollut Apple Configurator, ohjelma, jonka kautta LEBA-salkkua voi hallinnoida. Onneksi voin näin pitkän radiohiljaisuuden jälkeen puhua perfektissä. Olemme vihdoin ystäviä. Melkein ylimpiä sellaisia. Toivon, että yhteinen taipaleemme, jonka pituutta en osaa ennustaa, olisi kaikkea muuta kuin edellä lueteltua. Haluaisin suhteemme olevan tasainen ja ongelmaton.

Loppupelissä mutkainen alkutaival oli minun syytäni. Apple Configuratorin asetusten syövereissä olin mukamas kiireessä jättänyt yhden rastin kymmenien rastien joukossa huomiotta. Ongelmani alkoivat kuitenkin jo ennen asetusten säätämistä, sillä enhän edes aluksi osannut puuttua asetuksiin heti alkuvaiheessa. Asetuksiin oli kuitenkin puututtava, jotta pystyin luomaan LEBA-salkulleni ja sen 15 iPadille Apple Configuratorilla valvontaprofiilin. Ohjelma ei nimittäin annan luoda uutta profiilia ellei joitain asetuksia ole etukäteen määritelty. (Mikä näin jälkikäteen ajateltuna on hyvin järkevää.) 

Uutta profiilia luodessa toimin kirjaimellisesti ohjeen "muuta joitain asetuksia painamalla configurate, niitä pääsee muuttamaan myöhemmin" -mukaisesti.  Toimintamallini ei ollut kovin järkevä. Ajattelin vain, että kunhan nyt saan iPadit toimintavalmiuteen, tarkistelen asetuksia myöhemmin. Kun olin toiminut ohjeiden mukaisesti, mutta appsit eivät suostuneet latautumaan yksinkertaiseksi kuvaillulla tavalla laitteille, alkoi epätoivo kasvaa. Mitä tein väärin? Missä vika? Miksi en onnistu? (Tässä vaiheessa muistutan itseäni siitä hyvästä vanhasta sanonnasta, jonka mukaan kannattaisi aina toimia - oli kyseessä mikä asia tahansa: Se mitä tekee, kannattaa tehdä kerralla kunnolla. Viittaan siis asetusten säätämiseen.) Kun olin jo menettämässä toivoa (ja käynyt varmasti monen hermoille - anteeksi siitä) päätin, että se ken leikkiin ryhtyy (eli minä) se leikin leikkiköön (ja ongelmansa ratkaiskoon). 

Muutaman innovatiivisen ja uutta puhtia antavan keskustelun voimin palasin kouluun työpäivän jälkeen mielessä ajatus siitä, ettei kotiin ole meneminen, ennen kuin olen keksinyt mitä teen väärin. Kauaa ei tarvinnut istua työpöydän ääressä (kiitos toimivan ja nopean netin sekä muutaman mieleen putkahtaneen hakusanan), kun löysin ongelman. Palataan Apple Configuratorin luomani uuden profiilin asetuksiin. Ensimmäinen huomio kohdistuu maltillisuuteen ja systemaattisuuteen (liekö omppumaailma saaneen pääni sekaisin ja pc-maailmassa oppimani loogisen ajattelukyvyn katoamaan): Jo luodun profiilin asetuksia pääsee muuttamaan kun klikkaa profiilin nimeä. Ilmeisen epäloogiselta siirrolta se tuntui alkuviikosta. (Nyt naurattaa. Vai itkettää?) No onneksi kokeilin. Toinen huomio: Olisiko kannattanut huomata, että asetuksissa oli rasti kohdassa, joka esti ohjelmien lataamisen laitteille? 

Koska kaikesta pitäisi aina löytää jotain positiivista (ja tässä tapauksessa varsinkin ottaa tämä oppimistilanteena!), niin hyvä asia on se, että olen viimeisen kolmen päivän aikana kartuttanut omenaosaamistani ja -sanavarastoa. 

perjantai 18. lokakuuta 2013

Sovellusten ihmeellinen maailma

Syyslomaa edeltävä viikko on ollut aikalailla kiireinen ja työntäyteinen. Viikko-ohjelmaan on mahtunut niin peda.net-koulutusta, vanhempainiltoja hankkeeseen liittyen kuin AppStoreen tutustumista. ...luokkahuoneessa tapahtuvaa arkea unohtamatta. Iltaopetus AMK:lla ja muutamien tenttien korjaaminen ovat toki myös tuoneet lisävivahdetta viikkoon. Pientä "alakuloa" on tuonut muutama taaksepäin suuntautunut askel hankkeen puitteissa. Oppilaspadien päivitys ja saattaminen täyteen toimintavalmiuteen ei ole onnistunut suunnitelmieni mukaisesti ja syysloman jälkeen sama päivitysoperaatio jatkuu. Helppojen ja yksiselitteisten ohjeiden(kaan) avulla ei oppilaspadien päivitys salkun kautta onnistu. Enkä ollenkaan ymmärrä, mitä en ymmärrä. Mitä en tee oikein? 

Iloinen asia on kuitenkin se, että olen hurahtanut sovellussurffaukseen :) Mitä kaikkea Appstoresta löytyykään! ...ja nyt puhun siis ihan hanketta silmällä pitäen kivoista ja hyödyllisistä appseista! Hatunnosto niille, jotka näitä sovelluksia ovat tehneet. Kaikkien tähän mennessä hyväksi havaitsemieni hyötyappsien lisäksi olen oppilaiden ja omaksi iloksi etsinyt saksankielisiä, kielitaitoa kasvattavia appseja. Ja niitähän löytyy - jopa ilmaiseksi! Oppisikohan sitä itsekin jossain vaiheessa tekemään joitain sovelluksia? Törmäsin muutamiin periaatteessa hyviin saksankielisiin sovelluksiin, mutta puhujien amerikkalainen aksentti häiritsi sen verran, että nämä muutamat sovellukset tuli kokeiltua kaksi kertaa yhdellä kertaa. Ehdottomasti - olen varmaan saksanopettajien Matti Myöhäinen kun kerron löytäneeni jotain upeaa - parhaat sovellukset, jotka olen tähän mennessä löytänyt, ovat Lernkarten ja Anne. Ensimmäisessä oppilas voi valita itselleen sopivan sanaston ja treenata sanastoa kahdella tapaa. Ensin vain kuunnella sanat (ja katsoa kuvia), toistaa sanan ja painaa sanat mieleensä. Toisessa tehtävätyypissä oppilaan tulee kuullun perusteella osoittaa oikeaa kuvaa. Aihepiirejä oli numeroista puulajeihin. Anne-sovellus puolestaan on mukava tapa kartuttaa asumiseen ja kotioloihin liittyvää sanastoa (substantiiveja). Sovelluksen päähenkilö, Anne, on "hävittänyt" tavaroita ja hän kysyy pelaajalta, missäköhän tavara mahtaisi olla. Pelaajan on osoitettava Annen etsimää tavaraa. Kun oikea esine on löytynyt, toistaa Anne esineen nimen vielä selkeällä saksalla. Yksinkertaista, mutta niin mukavaa. 

Tässä vielä loppuun hieman sovellussurffauksen tuloksia - tähän mennessä. Mikäköhän on testaamieni sovellusten määrä syysloman lopussa?



keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kokeilen - mitä tapahtuu?

Tunti alkaa ja oppilaat saapuvat luokkaan. Kulku omalle paikalle kulkee salkun kautta - aivan kuin näin oltaisiin toimittu aina! Käytännössähän iPad-tunteja on ehtinyt olla vasta aivan muutama. Jokaisella oppilaalla käteen tarttuu juuri se oma "pädi". 

Aivan täysin käyttövalmiita iPadit eivät vielä ole, mutta jos onnistun huomenna aikeissani, alkaa syysloman jälkeen todella tapahtua. Aikeeni huomiselle ovat, näin applemaailman vasta tupsahtaneelle humanistille, suhteellisen kunnianhimoiset: läppärille pitää luoda uusi käyttäjätili, nollata oppilaspadit, päivittää iOS7, ladata ohjelmia appstoresta, ladata appseja oppilaspadeille, tehdä käyttörajoituksia...  Rehellisesti sanottuna, en vielä edes tiedä, miten kaikki tämä käytännössä tapahtuu (ohjeet minulla kuitenkin on, kiitos Jukka).

Tässä hankkeen alkumetreillä mielessä on paljon kysymyksiä ja epätietoisuutta. Kysymyksiä siis koskien lähinnä laitteen hallintaa ja eri sovellusten toimivuutta kielenopetuksessa. Osaksi ajatukset varmasti johtuvat siitä, että samaan aikaan, kun minun pitäisi opettaa oppilaille toimimista iPadilla olen itsekin oppijan roolissa. Olen ehkä askeleen tai kaksi edellä, mutta silti vasta opetteluvaiheessa. Kokeilen, testaan, reflektoin, kerään palautetta - tätä se varmasti tulee olemaan. Ainakin aluksi. Hyvä suunnitelma ja tavoitteet ovat onneksi olemassa, nyt kun löydän vain oikean reitin näiden täyttämiseksi. Mielellään mahdollisimman suoraa reittiä, ilman sen kummempia mutkia, ylä- tai alamäkiä. Pitäisi varmasti liimata luokan seinään juliste: "Virheistä oppii." Muistuttamaan niin minua kuin oppilaitakin siitä, että jos toteamme jonkin sovelluksen ei-niin-hyödylliseksi tai jotakin toimintatapaa tulisi kehittää hieman toisenlaiseksi, ei muutaman askeleen ottaminen taaksepäin tarkoita epäonnistumista. Päin vastoin. Näinhän sitä kehityshommaa tehdään - eikö?

Luotan kuitenkin siihen - kuten kaikessa mitä olen millään teknisellä laitteella tähän mennessä tehnyt - että käyttämällä ja kokeilemalla oppii. Onneksi eTabbiryhmä on hyvin verkostoitunut ja kynnys kysyä sekä pyytää apua on matala.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Ennen ensimmäisiä askeleita.

Ensimmäisen kerran hanke oli mielessäni viime lukuvuoden loppupuolella. Kun syksyllä sain kuulla, että pääsemme osallistumaan eTabbi-hankkeeseen, aloin - aika nopealla aikataululla - suunnittelemaan käytännön toteutusta. Kasa ajatuksia, muutamia konkreettisia ideoita, avoin mieli ja kannustava ilmapiiri ympärilläni kirjoitin jonkinasteisen toimintasuunnitelman ja hanke polkaistiin osaltamme käyntiin. Ja tässä sitä nyt ollaan. iPadit luokassa, blogi kirjoituksen alla ja hurja tavoite edessä: mobiililaite tutuksi ja turvalliseksi oppimisen (ja opelle toki opetuksen) välineeksi lukuvuonna 2013 - 2014.

En ole mikään iPad-guru. En edes ole ennen ollut omppulaitteiden fani. Tietokoneella - mitä tulee perus tekstinkäsittelyohjelmiin tai lempilapsiinii Power Pointiin ja pedanettiin - olen varmaankin aika etevä. Ainakin tykkään istua koneella työ- ja vapaa-ajalla työn, opiskelun ja vapaa-ajan merkeissä. Netissä surffailu sujuu kätevästi ja sosiaalisessa mediassa pyörin aika suvereenisti. Opittavaa on kuitenkin vielä paljon. Lyhyen iPad-tuttavuuden ja joidenkin taustaselvitysten jälkeen olen hurjan viehättynyt iPadin (ehkä muidenkin Applen laitteiden) mahdollistamista visuaalisista seikoista. Jospa opettelisinkin Key Note -expertiksi? Luokasta takuulla löytyy taitavia opettajia opelle eikä pieniltä kompastuskiviltä varmasti vältytä. Kollegoiden apu on alussa tuikitarpeellista - onneksi apu on lähellä. Oppia ikä kaikki, tällä asenteella lähden liikkeelle. Näinköhän selviän hankkeen jälkeen ilman Applen laitteita...

Ennen ensimmäisiä askeleita kohti päämääräämme oli to do -listalla muutamia tärkeitä käytännönasioita hoidettavana.
  • Info huoltajille hankkeen alkamisesta.
  • Vanhempainillan suunnittelu hankkeesta kiinnostuneille huoltajille.
  • Lupa-asioiden hoito sähköisellä lupalapulla (mm. kuvauslupa, sähköpostiosoitteen luominen oppimisympäristön hallinnointia varten, Dropbox-tilin avaaminen (jos sitä tarvitaan), tietokoneen ja nettiyhteyden käyttö kotona...).
  • iPadien numerointi ja jakaminen oppilaille (= Excel -taulukon tekeminen, mikä iPadi "kuuluu" kenellekin). Jokainen oppilas käyttää aina samaa iPadia. Näin tunnin alku on jouhevaa, kun "padit" ovat salkussaan numerojärjestyksessä ja jokaiselle oppilaalle on selvää, minkä numeron hän sieltä käyttöönsä nappaa.
Nyt näiden tehtävien yli on vedetty viiva. Tänään pääsimmekin jo ensimmäisten kanssa kokeilemaan mitä tuleman pitää. Tai mitä tuleman todennäköisesti pitää sisällään.

Kohti vielä tuntematonta eTabbia. Kuka, mitä, miksi?

Kuka?

Nuori, muutaman vuoden työelämässä ollut kieltenope.

Mitä?

eTabbi on Opetushallituksen rahoittama hanke, jonka tarkoituksena on kehittää tablettilaitteiden (iPadien) pedagogiikkaa peruskoulun 7. - 9. luokilla eri oppiaineiden parissa. (Lähde)

Olen hankkeessa mukana kehittämässä tablettilaitteiden hyödyntämistä kieltenopetuksessa. Kohderyhmäni ovat peruskoulun 7. - 9. luokat ja opetettavana - opittavana - aineena saksa. Jo noin puolen vuoden ajan olen enemmän ja vähemmän käyttänyt opetukseni ja oppilaiden oppimisen tukena peda.net -kouluverkkoa. eTabbi-hankkeessa tavoitteenani on antaa kielenoppijoille uusia näkökulmia kielenoppimisprosessiin ja tuoda kieltä mobiililaitteen sekä sähköisen oppimisalustan avulla lähemmäksi oppilaan arkea.

Vaikka iPadit eivät kuljekaan oppilaan mukana kotiin vaan niitä käytetään vain oppitunnilla, voi oppilas soveltaa oppimaansa joko älypuhelimellaan, tietokoneella tai kotona olevalla tabletillaan. Autenttisen materiaalin (mm. sanomalehtien, radio- ja tv-kanavien, urheiluseurojen yms.) tuominen luokkahuoneeseen mobiililaitteen avulla elävöittää kielen oppimista ja tuo saksankielisen kulttuurialueen hieman lähemmäksi oppilasta. Koska opetan myös 3. - 6. luokkia, haluan kokeilla, kuinka hyvin ideani ja tablettilaitteilla suoritettavat tehtävät soveltuvat heille.

Oppituntimme kulku ja rakenteet tulevat joiltain osin hieman muuttumaan ja aluksi laitteen käytön opetteluun saattaa kulua aikaa, mutta niin oppimisen kuin opetuksenkin tavoitteet rakentuvat edelleen (vielä tällä hetkellä voimassa olevan) perusopetuksen opetussuunnitelman määräämien aihealueiden ja tavoitteiden ympärille - katse kuitenkin jo hieman tulevaisuudessa


Miksi?

Tähän kysymykseen olisi helppo vastata tyyliini sopien pitkästi ja monimutkaisesti. Kuitenkin, puhukoon seuraavat asiat puolestaan.

Yleiset syyt:
  • innostus
  • "nörtti minussa"
  • oivallinen tilaisuus 

 Henkilökohtaiset tavoitteet
  • halu oppia uutta (asiantuntijuuden kehittyminen)
  • halu - tai tarve - kehittää omaa osaamistani
  • kasvaminen opettajana
  • pidän haasteista
  • Motto: Wir reisen nicht um anzukommen, wir reisen um zu reisen. (Goethe)

Yleinen tavoite:
  • jonkin uuden (?) luominen
  • osallistuminen (kielten)opetuksen kehittämiseen
Odotan kovasti yhteistä opintomatkaamme kohti (vielä tuntematonta) päämäärää - etappi etapilta.