Kokeilen - mitä tapahtuu?

Tunti alkaa ja oppilaat saapuvat luokkaan. Kulku omalle paikalle kulkee salkun kautta - aivan kuin näin oltaisiin toimittu aina! Käytännössähän iPad-tunteja on ehtinyt olla vasta aivan muutama. Jokaisella oppilaalla käteen tarttuu juuri se oma "pädi". 

Aivan täysin käyttövalmiita iPadit eivät vielä ole, mutta jos onnistun huomenna aikeissani, alkaa syysloman jälkeen todella tapahtua. Aikeeni huomiselle ovat, näin applemaailman vasta tupsahtaneelle humanistille, suhteellisen kunnianhimoiset: läppärille pitää luoda uusi käyttäjätili, nollata oppilaspadit, päivittää iOS7, ladata ohjelmia appstoresta, ladata appseja oppilaspadeille, tehdä käyttörajoituksia...  Rehellisesti sanottuna, en vielä edes tiedä, miten kaikki tämä käytännössä tapahtuu (ohjeet minulla kuitenkin on, kiitos Jukka).

Tässä hankkeen alkumetreillä mielessä on paljon kysymyksiä ja epätietoisuutta. Kysymyksiä siis koskien lähinnä laitteen hallintaa ja eri sovellusten toimivuutta kielenopetuksessa. Osaksi ajatukset varmasti johtuvat siitä, että samaan aikaan, kun minun pitäisi opettaa oppilaille toimimista iPadilla olen itsekin oppijan roolissa. Olen ehkä askeleen tai kaksi edellä, mutta silti vasta opetteluvaiheessa. Kokeilen, testaan, reflektoin, kerään palautetta - tätä se varmasti tulee olemaan. Ainakin aluksi. Hyvä suunnitelma ja tavoitteet ovat onneksi olemassa, nyt kun löydän vain oikean reitin näiden täyttämiseksi. Mielellään mahdollisimman suoraa reittiä, ilman sen kummempia mutkia, ylä- tai alamäkiä. Pitäisi varmasti liimata luokan seinään juliste: "Virheistä oppii." Muistuttamaan niin minua kuin oppilaitakin siitä, että jos toteamme jonkin sovelluksen ei-niin-hyödylliseksi tai jotakin toimintatapaa tulisi kehittää hieman toisenlaiseksi, ei muutaman askeleen ottaminen taaksepäin tarkoita epäonnistumista. Päin vastoin. Näinhän sitä kehityshommaa tehdään - eikö?

Luotan kuitenkin siihen - kuten kaikessa mitä olen millään teknisellä laitteella tähän mennessä tehnyt - että käyttämällä ja kokeilemalla oppii. Onneksi eTabbiryhmä on hyvin verkostoitunut ja kynnys kysyä sekä pyytää apua on matala.