Aamiaispöydästä luokkahuoneeseen: Kahoot!

Vaikka tämä blogi vielä hetken on pelkkä työhön ja hankkeeseen liittyvä, oman pohdinnan purkamiskanava, ajattelin aloittaa tämän kirjoituksen kuitenkin lauantaiaamusta, jolloin kaksi hyvää ystävääni, opettajia hekin, olivat meillä viikonloppuvisiitillä. Lauantaiaamun pitkällä ja rauhallisella aamiaisella puheet (kuten hyvin usein tällä porukalla) kääntyivät töihin. Tabletit ja älypuhelimet löysivät tiensä pöytään ja opettajien välinen ideoiden ja ajatustenvaihto oli lähes huipussaan. Kokeiluun päätyivät Socrative, joka on ollut yksi minun suosikeista, sekä jokseenkin samantyylinen Kahoot. Tylsää? Ei todellakaan. Mielestäni on ihanaa, kun on sellainen työ (vaikka se kuinka olisikin vain työtä) on niin mukavaa, ettei tunnu ollenkaan raskaalle ottaa sitä osaksi aamiaispöytää viikonloppuna.

Socrativesta kirjoitinkin jo aiemmin oman tarinansa ja laadin pienen ohjeopuksen, jota jokainen halukas saa omassa opettelussaan käyttää. Kahootista en yhden päivän näin-se-toimii-arjessa kokemuksella voi ohjeopusta tehdä, mutta muutamia plussia ja miinuksia haluan kuitenkin tässä vaiheessa nostaa esille.

Olen sosiaalisen median pyörteissä  törmännyt kirjoituksiin, joissa Kahoot ja Socrative asetetaan vastakkain ja olen ollut havaitsevinani kaksi leiriä - puolesta ja vastaan. Koska olen ollut niin hullaantunut Socrativesta, olen päättänyt jättää Kahootin testaamatta, mutta viikonlopun jälkeen en enää voinut jättää sitä tekemättä. Ennakkoluulot ovat ennakkoluuloja ja tässäkin asiassa olisi vain kannattanut heti kokeilla kumpaakin systeemiä. Vaikka molemmissa, niin Socrativessa kuin Kahootissa, ydinajatus on visailu ja oppilaiden aktivoiminen tunnilla, niin siihen ne yhtäläisyydet mielestäni jäävät. Omasta näkökulmasta, tällä kokemuksella, sanoisin, että kyseessä ovat kaksi  erilaisiin tarkoituksiin ja tilanteisiin soveltuvaa palvelua. Siinä missä Socrative on ehkä visuaalisesti tylsä ja häviää näin Kahootille, päihittää se mielestäni Kahootin kuitenkin sisällöllään ja "vakavamman" opiskelutyylinsä puolesta. Siis jos tarkoitus tällaisella visailulla on se, että sen ympärille rakennetaan vaikka kieliopin opetus. Kahoot etenee niin nopeasti (jotta jännitys säilyy), ettei opetustuokioille kysymysten välissä ole oikein tilas. Sisällöllä tarkoitan myös esim. läksyjen opiskelun testaamista, syvempää oppimista ja open helpompaa kontrollontia kuka vastasi mitenkin (esim jo sen takia, että pyydän oppilaita kirjoittamaan ensimmäiseen kysymykseen heidän oikean nimensä, Kahoot pyytää pelaajalta nicknamea). Kahoot puolestaan tuo mieletöntä actionia luokkaan ja saa jokaisen olemaan kaikki aistit hereillä. Tarkkuus ja nopeus ovat valttia ja kysymyksen perässä tuleva rankinglista sytyttää kilpailuviettiä. Jännittävä musiikki, joka opea saattaa alkaa tympäisemään jossain vaiheessa, luo tunnelmaa. Oppimista varmasti tapahtuu, sitä en kiellä, mutta sanakokeita en alkaisi Kahootilla pitämään. Seuraavaksi minua houkuttaisi kuitenkin pitää jokin maantuntemuksen visailu tai muu kultuuriaiheinen kisa Kahootilla. Siihen se varmasti sopisi. Ja vaikka kielen ope olenkin, niin näkisin Kahootille jo monia eri käyttötarkoituksia matematiikkaan, "ylliin", historiaan... 

Summa summarum: Molempia kannattaa kokeilla, molempia voi käyttää, molemmille palveluille on niille sopivimmat "käyttötarkoitukset". Taidankin tästä alkaa tekemään uutta Kahootia huomiseksi.