Apple TV tuli luokkaan.

Pieni musta laatikko ja ope on iloinen kuin pien lapsi karkkikaupassa. Haluaisin sanoa, että Apple TV sai oppitunnit aivan uudelle tasolle, vaikka näin ei ole. VIELÄ. Kuitenkin jo nyt näen Apple TV:n tuomat mahdollisuudet ja uudet ulottovuudet tunnille. Enkä tarkoita sen viihdekäyttöä :) Kuinka olenkaan tullut toimeen ilman sitä? Kun oppitunnilla pääasiallisena opetuksen välineen - vihkojen, kirjojen ja kynien sijaan - on iPad, niin opetustilanteessa on väistämättä pientä välineurheilun makua. Toki, ilman Apple TV:tä olen pärjännyt lokakuusta asti, mutta silti näin lyhyen tuttavuuden jälkeen en siitä haluaisi enää luopua. (Eiköhön jokainen samassa tilanteessa oleva ope sanoisi samaa?) Aivan kuin ilman iPadeja olen pärjännyt, mutta en enää haluaisi luopua niistäkään. (En, vaikka tällä viikolla muutamaltakin oppilaalta olen kuullut, että saksa on tylsää ja iPad työskentely on liian vaikeaa, monimutkaista ja aikaa vievää. Kirjat olis kuulemma kivemmat, kun hommat sujuisivat nopeammin ja helpommin... Nautin nyt tästä mahtavasta mahdollisuudesta, sillä you never know...)

Apple TV toi mukanaan kuitenkin yhden ongelman, jota en kovin pian ehdi paikkaamaan: suurin osa materiaaleistani on power pointteina ja niiden siirtäminen pilvipalvelun kautta tai jollain muulla tavalla sopivaan, Apple TV:n kautta esitettävään (ja edelleen visuaalisesti miellyttävään) muotoon tuntuu tässä vaiheessa turhan suurelta urakalta. Toisaalta, niihin power pointteihin on kulunut useita, useita tunteja ja istumalihaksia on kysytty, joten tuntuisi hölmöltä heittää ne menemään. Toisaalta, kaiken tekeminen alusta tässä vaiheessa ei houkuttele. Joudun aiis hieman vaihtelemaan PC:n ja iPadin välillä, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa omppumaailma valtaa luokkani ja opetusteknologisia välineitä ovat ainoastaan tykki, Apple Tv ja padi. EDIT: Ongelma on siis siinä, että power pointtini ovat animoituja ja yhdellä slidellä tapahtuu useita päällekkäisiä asioita esim. verbin taivutusta esittävässä sarjassa. Keynote ei tue samoja animaatioita. 

Hauskin tapaus Apple TV:n ilmestymisen jälkeen oli, kun yksi alakoulun oppilas kesken tunnin ymmärsi, että ope seisoikin ihan eri kohdassa kuin ennen, piti padia kädessä ja valkokankaalla kuitenkin kuva vaihtui sen mukaan, mitä ope esitti. Vielä suurempi hämmästys saatiin aikaiseksi, kun ope vaivihkaa peilasi yhden oppilaan padin näytön valkokankaalle. "Hei nyt mun näyttö näkyy tuolla!" Tunnin lopussa olisi ollut yksi hedelmällinen oppilas opettaa oppilaita -tilanne, mutta valitettavasti kellot soivat... Toinen ahaa-elämys saatiin, kun isommat oppilaat chattailivat pienryhmän kesken annetusta aiheesta (lukujärjestyksestä ja koulusta) ja vuoron perään jokainen chat-keskustelu oli julkisesti luettavissa valkokankaalla. Näin keskustelu pysyi aiheessa (mitä vapaassa, suullisessa keskusteluharjoituksessa ei välttämättä tapahdu), keskustelun sisältöihin panostettiin ja kielen oikeellisuuteen kiinnitettiin huomiota. 

Huomenna tuo musta laatikko pääsee ensimmäistä kertaa tositoimiin, kun koulutamme luokanopettajia iPadin opetuskäyttöön vesoiltapäivän merkeissä.

Ps. Lopuksi vielä asiasta hankkeeseen: Tässä vaiheessa hanketta ajattelen usein, että aikaa on liian vähän, kun taas ajatuksia, suunnitelmia ja ideoita aivan liikaa aikaan nähden. Ajanpula ajaa väistämättä kysymään itseltään: Minne kaikki panostus kantaa? Aikapulaa koen arkipäivässä eniten siinä, että 45 minuuttia kaksi kertaa viikossa on vähän aikaa. 

Ich möchte nach Frankfurt fahren.

Eilisen junamatkustussanaston laatimisen jälkeen pääsimme ysiluokkalaisten kanssa kokeilemaan peda.netin ryhmämuistio -toimintoa.

Tehtävänanto oli: Olet matkustamassa ensimmäistä kertaa junalla Saksassa. Ostat lippua ja haluat tietää tulevasta junamatkasta kaiken mahdollisen (hinta, vaihdot, lähtö ja saapumisraiteet jne.) Toinen teistä on juna-asemavirkailija ja toinen junamatkustaja. Kirjoittakaa teidän välinen keskustelu saksaksi. Etsikää sopiva aikataulu annetulle matkalle. Liittäkää keskusteluun kuva aikataulusta. Ps. Muistakaa olla kohteliaita (sopivat tervehdykset, teitittely).

Kirjoitusurakan jälkeen dialogi luettiin kaikille ääneen.

Miksi ensin kirjoitus eikä heti suullinen harjoitus? Yksinkertaisesti olen sitä mieltä, että tällaisessa harjoituksessa kaikki ovat samalla viivalla ja joutuvat panostamaan yhtä paljon. Koska ope heijasti keskustelujen etenemistä aina silloin tällöin valkokankaalle, oli kaikkien pakko edetä ja tehdä tehtävä kunnolla. Repliikkejä oli oltava vähintään 20. Oman dialogin luominen  (eikä esim. kirjassa valmiin mallin tummennettujen kohtien muuttamien) saattaa oppilaat ajattelemaan, soveltamaan ja "kohtaamaan" oikeammin tositilanteessa eteentulevan lipunmyynti/osto tilanteen, jossa ei riitä se, että vaihtaa vain tummennettujen sanojen kohdalle oman junan tiedot. Huomasin ilokseni tunnilla, että kaikki panostivat täysillä ja kaikki keskustelut olivat hyviä! 

Sanasto haltuun

Uudistuneen peda.netin aikana olemme ehtineet käymään puolitoista tekstiä läpi. Alakoulun saksanlukijoille olen aluksi suunnitellut seuraavat askeleet ensimmäisille tunneille. ...sen jälkeen kun olemme totuttuun tapaan lukeneet sanaston yhdessä läpi, tehneet tarvittavat lisämerkinnät sanastoon ja pareittain harjoitelleet sanastoa...

1. Cloud Artilla kokoamme tärkeimmät sanat pilveksi. (Mitä enemmä "tärkeitä"sanoja kappaleessa/tekstissä on, sitä kivemman näköknen pilvestä tulee.) Sanapilvi tuodaan oppilaan omaan peda.netissä olevaan saksanvihkoon, oikean kappaleen kohdalle "kansikuvaksi".

2. Ensimmäisenä kotiläksynä peda.nettiin kirjotetaan 25-30 sanan sanasto (10 substantiivia monikkomuotoineen, 10 verbiä taivutettuna luokka-asteelle sopiviin aikamuotoihin ja 5-10 muuta sanaa tai ilmaisua)

3. Kappaleen lukemisen ja suomentamisen jälkeen aloitimme pohjustamaan uutta kielioppiasiaa sekä tämän tekstin jälkeen aloitettavaa projektia (!) laatimalla Poppletilla mindmapin.

Wie ist das Wetter in...?

Sääsanaston kertaaminen kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten kanssa noudatteli seuraavaa kaava:

• peda.nettiin luotiin yleisille sanastotehtäville oma sivu
• sääsivulle lisättiin linkit wetter.de -sivulle sekä Tagesschau Wetter -sivulle
• BaiBoardilla tehtiin sääsanastot, jotka tuotoin peda.nettiin sääsivun "kansikuviksi"
• Kotitehtäväksi jäi tutustua edellä olevii. sääsivustoihin ja kirjoittaa neljän/viiden eurooppalaisen kaupungin säätiedotus saksaksi ja palauttaa open peda.net -sivun tehtävämoduulin palautuskansioon

Deutsche Bahn und BaiBoard.

Saksalaiseen juna-aikatauluun tutustuminen ja sanaston kartuttaminen hoituivat iPadilla vaivattomasti. Jokainen haki Deutsche Bahnin sivulta itselleen mieluisan aikataulun, otti aikataulusta kuvan, toi kuvan BaiBoardiin ja aloitti kirjoittamaan dialogia juna-asemavirkailijan ja asiakkaan välillä. Huomenna tähän liitetään peda.net ja ryhmämuistion avulla toteutettava dialogi. Taas kaksi kärpästä yhdellä iskulla: matkavinkkejä Saksaan suuntaaville (näin luen aikataulua) ja sanastonkartuttamista :)

Notability oppilaan välineenä

Kuka: 8. lk

Mitä: Adjektiivin taivutuksen kertaus

Miten: Peda.net (open lataama tiedostopohja), iPad, Notability. Ei oppikirjoja.

Miksi: Palautetaan itse mieleen kuinka adjektiivi taipuu heikosti ja vahvasti. Rakennetaan sääntö.

Tulos: Harjoitusta seurannut soveltava tehtävä sujui paremmin kuin yksikään edellinen adjektiivitehtävä.

Haaste: Vaatii pieniä sormia, sorminäppäryyttä tai älykynää.

Taustalla kohisee

Blogissa on ollut hiljaista. Ehkä hieman liiankin hiljaista. Luonnoksiin on tallentunut kirjoituksia, jotka kuitenkaan eivät ole päätyneet tänne asti. Asiaa olisi ollut paljon, mutta jotenkin en ole osannut pukea mietteitäni sanoiksi, joita voisi ja kannattaisi julkaista. On vielä haudutettava ja pohdittava. Ajatuksia opettamisesta ja oppimisesta yleensä, kielen opetuksesta ja kielen oppimisesta, tavoitteista ja minun tavoitteista, opetussuunnitelmasta ja kaikesta mahdollisesta luokkahuoneen sisällä ja ulkopuolella tapahtuvasta toiminnasta. Paljon pohdin myös PISAa ja sen merkityksellisyyttä. 

Tästä mollissa soivasta alusta voisi luulla, että into ja alun huuma ovat sammuneet eikä eTabbi-rintamalla ole tapahtunut mitään. Onneksi näin ei ole - olen itse edelleen huumassa, mutta siinä vaiheessa, jossa kysyn itseltäni: MIKSI? Osaan kyllä itselleni perustella, mutta olenko tarpeeksi uskottava? Vakuutanko? Saavutanko tavoitteeni? (Mitä edes yritän saavuttaa?) Kauanko kaikki vie aikaa? (Rivien välistä paistaa ehkä viikonlopun opiskelujen parissa käyty, hieman fiilistä lannistava keskustelu, joka veti minut, yleensä puheliaan naisen, hiljaiseksi.)

Blogihiljaisuuteen on kuitenkin toinenkin, varsin konkreettinen, syy. Koulumme peda.net -alusta, sen työstäminen, oman sivuni kokoaminen (vanhan sivuni "siirtäminen" uuteen alustaan) sekä oppilaiden kouluttaminen ja totuttaminen aivan uusiin (aivan kuin iPadeissa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta...) opiskelutapoihin ja samalla oppimisprosessin uudelleen ymmärtämiseen. 

Lähdin hankkeeseen mukaan lyödäkseni kaksi kärpästä yhdellä iskulla: verkko-oppimisympäristö ja mobiililaite. Nyt voisi sanoa, että hanke on kohdallani täydessä vauhdissa, mutta edelleen aivan alkutekijöissä. Tällä hetkellä suurimmalle osalle niin peda.net kuin iPad ovat tuttuja erikseen ja hieman yhdessäkin ja käyttö sujuu, mutta viimeinen silaus - vastaus edellä esitettyyn MIKSI-kysymykseen - tulisi löytää. Jos jollain kokeneemmalla konkarilla on antaa kaikkia osapuolia tyydyttävä SIKSI- vastaus, niin otan sen ilomielin vastaan ja jaan eteenpäin. Meillä on ollut hyviä tunteja, huipputunteja, normaaleita tunteja ja sitten niitä ei-näitä-tunteja-enempää -tunteja. Kaikkia kuitenkin tarvitaan, jotta oppimista tapahtuu - niin open kuin oppilaidenkin kohdalla. Omaa oppimistani edistäisi kuitenkin keskustelu, keskustelu ja keskustelu. Keskustelukumppaneita ei kuitenkaan tulvi ovista ja ikkunoista. Opelle vertaistukiryhmä, anyone?