Eilisen junamatkustussanaston laatimisen jälkeen pääsimme ysiluokkalaisten kanssa kokeilemaan peda.netin ryhmämuistio -toimintoa.
Tehtävänanto oli: Olet matkustamassa ensimmäistä kertaa junalla Saksassa. Ostat lippua ja haluat tietää tulevasta junamatkasta kaiken mahdollisen (hinta, vaihdot, lähtö ja saapumisraiteet jne.) Toinen teistä on juna-asemavirkailija ja toinen junamatkustaja. Kirjoittakaa teidän välinen keskustelu saksaksi. Etsikää sopiva aikataulu annetulle matkalle. Liittäkää keskusteluun kuva aikataulusta. Ps. Muistakaa olla kohteliaita (sopivat tervehdykset, teitittely).
Kirjoitusurakan jälkeen dialogi luettiin kaikille ääneen.
Miksi ensin kirjoitus eikä heti suullinen harjoitus? Yksinkertaisesti olen sitä mieltä, että tällaisessa harjoituksessa kaikki ovat samalla viivalla ja joutuvat panostamaan yhtä paljon. Koska ope heijasti keskustelujen etenemistä aina silloin tällöin valkokankaalle, oli kaikkien pakko edetä ja tehdä tehtävä kunnolla. Repliikkejä oli oltava vähintään 20. Oman dialogin luominen (eikä esim. kirjassa valmiin mallin tummennettujen kohtien muuttamien) saattaa oppilaat ajattelemaan, soveltamaan ja "kohtaamaan" oikeammin tositilanteessa eteentulevan lipunmyynti/osto tilanteen, jossa ei riitä se, että vaihtaa vain tummennettujen sanojen kohdalle oman junan tiedot. Huomasin ilokseni tunnilla, että kaikki panostivat täysillä ja kaikki keskustelut olivat hyviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti