Ope kreaa idiksii

"Ope, mistä sä oikein keksit noita ideoita näihin harjoituksiin?" 

Kun alakoululainen kesken tunnin yhtäkkiä esittää opelle yllä olevan kysymyksen, nousee hymy väistämättä kasvoille. Ihanaa, kun niinkin pieni ymmärtää, ettei ne harjoitukset ihan tyhjästä synny vaan niitä pitää keksiä. Mieletöntä on myös se, että oppilas on selvästi havainnut, ettei opella ole mitään ohjekirjaa ja välillä sen takia jokin harjoitus saattaa epäonnistua hyvästä yrityksestä huolimatta tai että juuri sen takia ope ei välttämättä tiedä paremmin kuin oppilas. Ope vastasi rehellisesti, että suurin osa ideoista tulee Facebookista. Sosiaalinen media, oikeat verkostot ja huipputaitavat kollegat ovat ideoiden lähde. Toki perusajatus oppitunnin tai pikemminkin oppisisältöjen toteutuksesta oppitunneilla (aihe, tavoitteet, sisällöt) ovat open mielessä mm. opetussuunnitelman takia jokseenkin selvillä, syntyvät "ahaa-elämykset" enimmäkseen lukemistani ja kuulemistani sosiaalisen median (ja välillä myös ihan face-to-face) keskusteluiden avulla. Luen jotain mielenkiintoista (sovellukset, toteutus) ja pohdin, kuinka idean itse toteuttaisin ja toimisiko se. Välillä naurattaa, kuinka omat toteutukseni ovat vielä aika lapsen kengissä ja kuulostavat sekä mahdollisesti näyttävät (!) yksinkertaisilta, mutta silti innostumme luokassa tekemistämme tuotoksista. 

Tällä viikolla pääsimme muutamien ryhmien kanssa jatkojalostamaan koulutarinoita ja säätiedotuksia, kun uusi tuttavuus Explain Everything otettiin kokeiluun. Ainakin nelosluokkalaiset ovat innoissaan tehneet säätiedotuksia ja nauhoittaneet niitä. Sitä fiilistä ei voita mikään, kun toinen kysyy viidennen säätiedotuksen jälkeen (säätiedotuksia piti tehdä vain neljä), että voisikos vielä tehdä yhden? Ensimmäistä kertaa sitten lokakuun olen  tällä viikolla alkanut havaitsemaan oppilaissa aivan erilaista, uudelle tasolla kehittynyttä luovuutta (jos näin voi sanoa?) - he heittelevät ideoita toisilleen, paneutuvat visuaaliseen ulkoasuun ja haluavat ehdottomasti, että heidän työtään näytetään kaikille Air Playn kautta :) Näissä hetkissä ope tietää tehneensä edes jotain oikein, vaikka aina ei ole helppoa (eikä pidäkään olla, jotta mielekkyys säilyy).

Toisaalta ryhmissäni on edelleen oppilaita, joita iPad työskentelyn hitaus, vaikeus (?) ja monimutkaisuus on alkanut melkein jopa ahdistamaan. Ensimmäistä kertaa koko hankkeen aikana olen tällä viikolla joutunut useampaan otteeseen käymään keskustelua siitä, miksi iPad. Hassua vain on se, että minusta työskentely näyttää enimmäkseen samalta kuin vaikkapa viime vuonna kirjan ja vihkon kanssa ja mielestäni tunneilla on ollut enimmäkseen hyväntuulisia oppilaita. Ahdistus, epätoivo ja iPad-työskentelyn epämielekkyys ei ole välittynyt minulle. Pitäisiköhän pitää yksi iPaditon viikko? Saako open omat tavoitteet, omat kiinnostuksen kohteet, oma kehittymisenhalu (vai -tarve?) "jyrätä? Vaikka edelleen olen sitä mieltä, että olen vasta ottanut muutamia askeleita kohti uusia opetus- ja oppimismenetelmiä, niin olen todellakin vakuutunut siitä, että mobiililaite antaa ainakin kielenopetukselle aivan mielettömiä uusia näkökulmia ja avartaa kielten maailmaa ihan "huikeasti"!