eTabbilaisesta kohti seuraavia etappeja

Kuten kevään postauksista saattoi rivien välistä ja suoraankin lukea, puhaltavat täällä päin uudet tuulet. eTabbi -hanke kohdallani on päättynyt.*

Kun lukuvuosi elokuussa alkaa olen ex-eTabbilainen ja joudun miettimään, mitä blogillani teen. Lähinnä mietinnässä on blogin nimi, kirjoittamista olen päättänyt jatkaa joka tapauksessa, sillä sen verran mielenkiintoisia kuvioita ensi vuosi tuo tullessaan. Hanke antoi minulle aikalailla uusia näkökulmia opettajuuteen ja opetusmaailmaan yleensä, sain paljon uusia kokemuksia ja tietynlainen "draivi" jäi päälle. Koska en näillä näkymin ensi lukuvuonna pysty jatkamaan opeilua aivan samalla tavalla kuin nyt (lue: hyppy osittain tuntemattomaan on edessä!),  jäävät mobiilaitekokeilut  oppilaiden osalta mitä todennäköisemmin olemattomiin. Open kokeiluita toki saattaa ilmestyä aina silloin tällöin. Oppimisympäristöihin, siihen "lempilapseeni", pääsen sen sijaan keskittymään entistä enemmän. Arvata saattaa, mitä kirjoitukset enimmäkseen tulevat siis koskemaan.  Sormet syyhyten ja aivot jo kovaa vauhtia raksuttaen odotan elokuun ensimmäistä viikkoa. Sitä viikkoa, kun oikeasti on vielä loma, mutta työasioita saa alkaa jo ihan luvan kanssa suunnittelemaan ja järjestelemään. En malttaisi odottaa syksyä! 

Loppuun vielä mainittakoon syksyn ehkä isoin asia - kaikkien jo hehkuttamieni uusien tuulien ohella - on oppilaitosjohtamisen koulutusohjelman päättyminen ja siihen liittyvän kehittämistehtävän tekeminen. (Mielellään tässä vaiheessa sanoisin, että loppuun saattaminen...) Mihin se aika oikein kuluu? Vastahan meillä oli ensimmäinen tapaaminen, ensimmäinen ryhmätentti, ensimmäinen lakitentti... Ei varmasti yllätä, että kehittämistehtäväni aihe on (yksinkertaisesti sanottuna) tieto- ja viestintätekniikkaa. Avainsanoina voisi tämänhetkisen tilanteen mukaisesti pitää osaamisen johtamista, muutosjohtajuutta, tulevaisuuden koulua, koulun toimintakulttuuria, innovaatiota ja visioita. Blogi, joka myös on muutoksen pyörteissä, ei varmastikaan tule (tältäkään) aiheelta välttymään. 

Niin, palaan vielä siihen blogin nimeen, josta kaikki lähti liikkeelle. Vaihdanko nimeä vai pidänkö samana? Tuntuisi hieman hassulta kirjoittaa blogia, joka viittaa eTabbiin, sen kuitenkaan siihen enää kuulumatta. Mutta kun nimi on mielestäni niin mukava ja hankkeestahan tämä kaikki sai alkunsa. Ehkä korvaan vain "beet" p-kirjaimilla. Open etappi. ...mikä se etappi sitten ikinä olisikaan. 

* Koostevideo eTabbi -hankkeestani ilmestyy tänne, kunhan saan sen toteutettua tavalla, joka mielessäni kummittelee. 

Näin ne vaihtoprepositiot toimii

Tyhjentäessäni iPadeja kesäteloille törmäsin videoon, jonka olin jo muutamia viikkoja sitten aikeissa postata tänne. Parempi siis nyt kun ei ollenkaan. 

Kuudennen luokan saksan lukijoiden kanssa käytimme keväällä paljon aikaa vaihtoprepositioihin. Kyllä, ne ovat juurikin ne anaufhinterinnebenüberuntervorzwischen. Lista, jonka prepositiot toimivat sekä akkusatiivissa tai datiivissa. Itsehän ihan oikeasti ymmärsin näiden prepositioiden eron vasta asuessani Saksassa. Akkusatiivia käytetään kun vastataan kysymykseen WOHIN? (minne) ja datiivia, kun halutaan vastaus kysymykseen WO? (missä). Jotta olisimme saaneet jotain pientä konkretiaa tähänkin kielioppiasiaan, päätin, että oppilaat saavat tehdä pienet videot oppimastaan. Tämän pienen (vaikkakin kaksi ja puoli oppituntia vieneen) projektin tarkoituksena oli parhaani mukaan jättää oppilaille jokin haju siitä, miksi näitä prepositioita on tankattu. Tiedän, että seiskalla nämä samat prepositiot ovat taas esillä - mielenkiinnolla olisin toteamassa, kuinka prepositiot jäivät mieleen. 

Ohjeistus oli hyvin yksinkertainen:

• Muodostakaa 3 oppilaan ryhmiä.
• Valitkaa 3 - 5 vaihtoprepositiota.
• Suunnitelkaa "tapahtumaketju", jossa valitsemianne prepositioita käytetään niin akkusatiivissa kuin datiivissa.
• Kuvatkaa videotanne varten tarvittavat kuvat. 
• Rakentakaa Explain Everythingillä video, josta selkeästi käy ilmi, kuinka prepositiot käytännössä eroavat toisistaan.

Tässä kolmen tytön aikaansaannos. Olkaapa hyvä :)

 Ope kiittää ja kumartaa siitä, että saa näyttää videon täällä.

QR-koodilla kohti kesää

Askarrellaan kesälomakortti (4. lk)

1. Laadi peda.nettiin 10 - 15 sanan kesälomasanasto

2. Kopioi sanastosi ja sijoita se QR- koodi generaattorin tekstikenttään.

3. Tuo QR-koodi Keynoteen ja "askartele" kortti valmiiksi.

4. Täytä kortti lomatervehdyksillä (ope näyttää esimerkkejä), kuvita vapailla kuvilla tai piirrä jollain sovelluksella.

5. Tuo peda.nettiin kuvana TAI tulosta paperille, askartele kannet ja anna jollekin.

QR-koodiinhan olisi voinut laittaa vaikkapa mitä lomatervehdyksiä ja ideaa jalostaa vielä huomattavasti pidemmälle, mutta joskus hauskat ja hyvät ideat tulevat liian myöhään. eTabbi osaltani päättyy käytännössä ylihuomenna. 

Kuvituksena open kortti oppilaille.

peda.net opettajan työvälineenä

(EDIT: Survival Kit  eli peda.net opettajan työvälineenä linkin lisäämisen jälkeen Blogger päätti tehdä tästä uusimman postauksen. Tämä on kuitenkin kirjoitettu maaliskuussa ennen vesopäiviä.)

Vaikka olenkin nainen, en selvästi pysty tekemään useampaa asiaa yhdellä kertaa, mikä näkyy tällä hetkellä blogihiljaisuutena. Toisella rintamalla, kuitenkin hankkeeseen liittyen, on tapahtunut viime viikkoina sitäkin enemmän. Innostuksissani, mutta enimmäkseen kai omaksi ilokseni, huvin vuoksi ja vapaa-ajan ongelmia välttääkseni, olen rakentanut kahta kolmetuntista vesoiltapäivää varten "survival kit" -tyylistä peda.net opettajan työvälineenä sivustoa. On ollut hauska ja mukava koota tämän vuoden aikaisia oppeja yhdeksi paketiksi, vaikka rehellisesti sanottuna vähempikin olisi varmasti riittänyt. Jos hanke alkaisi nyt, tekisin tämän paketin heti alkuun. (Vaikka rehellisesti sanottuna, en olisi pakettia aiemmin voinut tehdä, sillä olen halunnut rauhassa tutustua peda.nettiin.) Tekniikan ja perustoiminnot voi oppia ohjekirjasta, mutta oppimisalustan kokonaisvaltainen (ideaali tapauksessa maksimaalinen, jota en siis missään nimessä ole vielä saavuttanut!)  hyödyntäminen oppimisen ja opettamisen tukena on prosessi, johon pitää kasvaa ja joka pitää itse aloittaa "keksimällä pyörä uudestaan". Jokaisen opettajan on löydettävä ne keinot ja väylät, joilla juuri hän omalla opetustyylillään saa kaiken alustasta irti. Vaikka ideoita voi jakaa pilvin pimein, mikä siis myös on enemmän kuin tervetullutta, on jokaisen käytävä oma oppimisprosessinsa. Minun oppimisprosessi alkaa olla hyvällä mallilla, mutta ei valmis. Mikä ihaninta, valmiiksi ei voi tulla koskaan.

Koska hankkeen puitteissa opetus tulee ensi vuonna olemaan työkirjatonta, on mielestäni ollut tärkeää kokeilla rohkeastikin peda.netin erilaisia käyttömahdollisuuksia. Osa kokeiluista on havaittu heti ensimmäisen kerran jälkeen huonoiksi, mutta useat ideat ja ajatukset ovat jalostuneet ja jääneet jo kiinteäksi osaksi työskentelyä. Tarpeeksi monipuolisen kielen opetuksen antamisen kannalta, tehtäviä ja käyttömahdollisuuksia on kuitenkin mietittävä vielä enemmän ja hiottava jo olemassa olevia ideoita. Aikaa minulla on toukokuuhun. Olen myös pitänyt sitä tärkeänä, että jo nyt mahdollisimman suuri osa asioista opetuksessani hoituu sähköisesti, koska ensi vuonna muuta vaihtoehtoa ei ole - oppilaatkin saavat näin pehmeän laskun kohti aivan uutta ja tuntematonta. Työkirjoihin emme ole koskeneet oikeastaan joulun jälkeen ja viikottain kotiläksyjä tulee peda.nettiin. Tunnilla peda.netin käyttö sujuu kätevästi iPadeilla ja kotona - kiitos mahtavien ja tukensa antavien huoltajien - omilla tietokoneilla ja tableteilla.

Välillä mietin, miksi käytän ison osan vapaa-ajastani tällaiseen oppimateriaalinäpertelyyn, vaikka voisin tehdä monia muitakin asioita. Voisin lenkkeillä paljon enemmän, leipoa, lukea, tavata kavereita, opiskella enemmän, antaa enemmän aikaa läheisilleni... Mutta kaipa se on sillä tavalla, että kun ihminen hurahtaa johonkin ja innostuu, ei ajankulua huomaa ja sitä tekee mielellään sellaisia asioita, jotka tuovat nautintoa. Minulle ne ovat tällä hetkellä eTabbi, peda.net ja ne pienet ja vähän isommat oppilaat, joille kovasti koitan saksan kielen ilosanomaa syöttää. Kollegoitani unohtamatta. Työnarkomaaniko? :) 

Arkikuvahaasteella perfekti haltuun

"Ope, miks sul on tää Instaframe näillä padeilla?"

Tähän kysymykseen olen joutunut kuluneen lukuvuoden aikana useamman kerran vastaamaan . Mitään "oikeaa" syytä tähän ei ole. Latasin appsin  kerran, kun etsin jotain helppoa ja nopeaa kuvakollaasiohjelmaa just for fun (ja lähinnä aluksi omiin tarpeisiini).

Viime tiistaina, aivan vahingossa, kesken oppitunnin, jolla kovasti yritimme harjoitella perfektiä, keksin, mihin Instaframea oppilaatkin voisivat käyttää: "Te tarviitte Instaframea arkikuvahaasteeseen!" Mistä tämä idea tuli, on selvä: Facebook.

Tehtävä oli hyvin yksinkertainen (ja sopi aiheeseemme paremmin kuin hyvin): Kuvaa seuraavan neljän päivän aikana neljä kuvaa omasta arjestasi ja tuo ne kännykällä tai muuten sähköisessä muodossa seuraavalle saksan tunnille. 

• Kuvien piti olla koulussa esittelykelpoisia.
• Kuvien tuli olla erilaisia. (Näytin malliksi yhtä omaa kollaasiani Facebookista.)
• Koulussa sai kuvata ruokalassa tai välitunnilla, mutta valvovalle opelle piti käydä ensin kertomassa, että kyseessä on saksan perfektitehtävä.

Kaikki oppilaat toivat kuvansa tänään tunnille. Se, että saimme kuvat samsungeista, nokialaisista, iphoneista ja muista laitteista iPadille olikin oma haasteensa, mutta kaikki siitä selviytyivät (kuka lähetti sähkpostilla itselleen, kuka latasi kuvat Faceen ja sieltä tallensivat iPadille, kuka käytti (tai ainakin yritti käyttää) bluetoothia, kuka iCloudia jne.). Opimme yhdessä.

Kun kuvat oli saanut tallennettua iPadin kameran rullalle:

• Avaa Instaframe ja tee 3 - 4 kuvakollaasia.
• Tallenna valmiit kollaasit kameran rullalle.
• Avaa peda.net ja luo uusi kuvagalleria. Otsikko: Was habe ich gemacht?
• Tuo kollaasit kuvagalleriaan ja anna kuvien otsikoksi se päivä, milloin kuvat on otettu.
• Kirjoita kuvaukseen niin monta pefektilausetta kuin kollaasissasi on kuvia.

That's it! :)

Ainakin opelle jäi hirmu hyvä mieli ja vaikutti siltä, että myäs oppilaat pitivät tehtävästä. Jos vaikka perfekti olisi nyt hallussa? Ainakin lähestyimme aihetta hyvin oppilaan omaa elämää liittyvästä näkokulmasta.

peda.net kokeen lähes täydellinen abc

Aukkotehävä on idean syntymisen jälkeen suhteellisen näppärä laatia. Aukkotehtävän korjaaminen on myös nopeaa, vaikka tehtävän tuloksiin ei kielen kokeessa voi aivan 100% tuijottaa, sillä varsinkin saksassa oppilaat tuppaavat kirjoittamaan substantiivit pienellä tai verbit isolla, jolloin kokeen "automaattinen pisteytys" antaa tällaisista kohdista nolla pistettä. Teen siis itse niin, että katson ensin pisteet ja sen jälkeen käyn oppilaan lomakkeen kohta kohdalta läpi ja lisään mahdolliset mm. em. syistä saadut pisteet mukaan lopulliseen kokonaispistemäärään.

B-suunnitelma on hyvä olla takataskussa esim. langattomassa verkossa olevien yllättävien ongelmien varalta. Tietyn sortin epävarmuuden sietokyky on koetuksella, jos verkko kaatuu ennen koetta.

Creativity on taas vaihteeksi yksi avainsana. Vain kokeilemalla ja kantapään kautta oppimalla itselle selviää, mikä on mukava, hyvä, helppo, innostava, kannustava ja motivoiva sähköinen koe.

DIY. Vie aikaa, mutta palkitsee. Kokeen saa tehdä itselleen ja oppilailleen sopivaksi ja ennen kaikkea oman näköiseksi.

Ennakointi auttaa kohtaamaan mahdolliset ongelmat ja selviytymään niistä.

FAQ: Pitääkö mun siis painaa tätä tallenna -nappulaa? Vastaus: Kyllä. Jos koe on tehty omalle sivulleen ja koostuu useammasta lomakkeesta, tulee oppilaan selvittyään yhdestä tehtävästä, painaa tallenna -nappulaa. Tällöin tehtävä tallentuu ja oppilas näkee omat tuloksensa.

G

Huolellisuutta kysytään niin opettajalta ("Ope, miks tää vastaus on sinisellä, mut mä sain nolla pistettä?", kysyy oppilas. Ja tässä vaiheessa ope tajuaa, että on tehnyt tehtävät, katsonut että ne toimii ja tämän jälkeen on unohtanut palata muokkaamaan tehtävät pisteyttääkseen ne....) kuin oppilaaltakin.

iPad tai muu laite on välttämätön, jotta kokeen pystyy tekemään. Kännykällä voi tarkastella tuloksiaan, mutta kirjoittamiseen paremmin soveltuva laite on a ja o.

Julkisuusasetukset on hyvä hallita kokeenlaatimisprosessissa. Itse teen kokeet omille sivuilleen, jolloin pystyn kätevästi määrittämään julkisuusasetuksissa "Sivun julkisuus on määritelty erikseen tälle sivulle". Vasta hetkeä ennen koetta valitsen "Sivun julkisuus on sama kuin sivun x". (Sivu X on kohdallani aina ryhmäkohtainen sivu.) Jos joku oppilas on ollut pois kokeesta, piilotan kokeen julkisuusasetuksilla siihen asti, kunnes tämä tulee kokeen tekemään.

Kommentti on paikka, jonne kirjoitan oppilaalle vielä selvyyden vuoksi saadut pisteet ja selvennykset, mistä mahdolliset lisäpisteet (aukkotehtävissä) ovat tulleet. Kommenttiin on myös kätevä antaa sanallista palautetta  Myös oppilaat voi totuttaa käyttämään kommenttia.

Laatiminen kannattaa aloittaa ajoissa, jottei ylempänä mainittuja huolimattomuusvirheitä esim. pisteytyksessä tule. Laadittuja tehtäviä on myös hyvä testata ja varmistua siitä, että ne toimivat halutulla tavalla. Testaaminen kannattaa suorittaa laitteella, jolla oppilaiden on tarkoitus tehdä koe.

Monivalinta on aukkotehtävän rinnalla hyväksi havaittu ja vähintään yhtä nopea laatia. Pisteytyksen kanssa vain pitää olla hieman tarkempi.

Numerolle en ole keksinyt vielä Wilmaa parempaa paikkaa. Ehkä kokeen viimeisen tehtävän kommenttiin yhteispisteiden kera?

Oppilaisiin voi luottaa enkä ole kertaakaan pelännyt sitä, että joku "lunttaisi" vastaukset. Kiertelen kokeen aikana luokassa ja tarkkailen mitä he tekevät. Lunttaamisesta tulisi automaattisesti nelonen. Toisaalta kokeeni ovat olleent sen sorttisia, että aikaa netistä sanojen ym. etsimiseen ei ole, jos haluaa saada koko kokeen tehtyä. Myös tämän takia uskallan antaa tehtäviä, joissa netin käyttö on sallittua.

Pisteytys on kokeen laatimisessa (tehtävien keksimisen jälkeen) aikaavievin puuha. Se on kuitenkin sähköisen kokeen THE Juttu, koska kokeen korjaamisessa ei tätä aspektia enää tarvitse miettiä.

Q

Results. Kokeen tulokset ovat ja pysyvät tallessa niin opettajalla kuin oppilaallakin. Oppilaalle täytyy vain muistaa neuvoa, kuinka tuloksia pääsee tarkastelemaan.  

(Oma) Sivu, jonne koe/kokeet laaditaan, on helpoin ylläpitää ja laittaa joko näkyväksi (kokeen suoritus) tai piilottaa (kokeen laatiminen ja tarkistusvaihe).

Tehtävän tallentaminen ja sen harjoittelu kannattaa ottaa ohjelmaan ennen varsinaisen kokeen suorittamista. Sähköisen kokeen yksi hieman huono puoli on se, että tallentamatta jätetty tehtävä saattaa kadota bittiavaruuteen ja aiheuttaa näin hieman harmaita hiuksia ja kyyneleitä. Tässä voidaan palata kohtaan huolellisuus.

Uusiminen voi minun kokeissa tarkoittaa sitä, että jos oppilas on valmis ennen koeajan loppumista, saa hän halutessaan tehdä yhden tehtävän uudelleen.

Vapaa vastaus (ts. lomakkeen tekstikenttä) ja sen tarkistaminen voi aluksi tuntua hankalalta. Kuitenkin palaan taas kommenttiin ja sen hyödyntämiseen. Mallivastauksen voi esim. kopioida ja sijoittaa aina uudelleen ja uudelleen (koska oppilaat tekevät todennäköisesti paljon samantyylisiä virheitä) oppilaiden palautettujen tehtävien kommenttikenttiin. Itse huomaan ainakin antavani palautetta aivan eri tavalla kuin mitä annoin paperiseen kokeeseen.

World wide web. Tehtävä,  jossa oppilas saa luvan kanssa hyödyntää nettiä, voi olla mukavaa vaihtelua perinteiselle ulkoamuistamiselle. Näin ope voi myös helposti testata oppilaan taitoja etsiä tietoa. Esimerkkinä mainittakoon: Kokeessa, jossa yhtenä osana oli järjestysluvut, oppilaat saivat etsiä saksalaisten juhlapyhien päivämääriä netistä.

eXcel (tai Numbers) on paikka, jonne kerään ryhmien koetulokset tehtävä tehtävältä.

Yhdistä eri tehtävätyyppejä, niin saat kokeesta mahdollisimman monipuolisen.

Z
Å 

Äiti ja isä voivat tarkastella koetta lapsensa kanssa heille sopivina hetkinä. He voivat palata kokeeseen yhä uudelleen. Itse lähetän Wilma-viestillä huoltajille linkin koelomakkeeseen ja muistutan vielä, että oppilaan tulee olla kirjautunut peda.nettiin, jotta linkki toimii.

Ö-mappiin voi kerätä ne tehtävät, jotka eivät sellaisenaan vielä toimineet ja jotka vaativat hieman jatkojalostusta.

Aamiaispöydästä luokkahuoneeseen: Kahoot!

Vaikka tämä blogi vielä hetken on pelkkä työhön ja hankkeeseen liittyvä, oman pohdinnan purkamiskanava, ajattelin aloittaa tämän kirjoituksen kuitenkin lauantaiaamusta, jolloin kaksi hyvää ystävääni, opettajia hekin, olivat meillä viikonloppuvisiitillä. Lauantaiaamun pitkällä ja rauhallisella aamiaisella puheet (kuten hyvin usein tällä porukalla) kääntyivät töihin. Tabletit ja älypuhelimet löysivät tiensä pöytään ja opettajien välinen ideoiden ja ajatustenvaihto oli lähes huipussaan. Kokeiluun päätyivät Socrative, joka on ollut yksi minun suosikeista, sekä jokseenkin samantyylinen Kahoot. Tylsää? Ei todellakaan. Mielestäni on ihanaa, kun on sellainen työ (vaikka se kuinka olisikin vain työtä) on niin mukavaa, ettei tunnu ollenkaan raskaalle ottaa sitä osaksi aamiaispöytää viikonloppuna.

Socrativesta kirjoitinkin jo aiemmin oman tarinansa ja laadin pienen ohjeopuksen, jota jokainen halukas saa omassa opettelussaan käyttää. Kahootista en yhden päivän näin-se-toimii-arjessa kokemuksella voi ohjeopusta tehdä, mutta muutamia plussia ja miinuksia haluan kuitenkin tässä vaiheessa nostaa esille.

Olen sosiaalisen median pyörteissä  törmännyt kirjoituksiin, joissa Kahoot ja Socrative asetetaan vastakkain ja olen ollut havaitsevinani kaksi leiriä - puolesta ja vastaan. Koska olen ollut niin hullaantunut Socrativesta, olen päättänyt jättää Kahootin testaamatta, mutta viikonlopun jälkeen en enää voinut jättää sitä tekemättä. Ennakkoluulot ovat ennakkoluuloja ja tässäkin asiassa olisi vain kannattanut heti kokeilla kumpaakin systeemiä. Vaikka molemmissa, niin Socrativessa kuin Kahootissa, ydinajatus on visailu ja oppilaiden aktivoiminen tunnilla, niin siihen ne yhtäläisyydet mielestäni jäävät. Omasta näkökulmasta, tällä kokemuksella, sanoisin, että kyseessä ovat kaksi  erilaisiin tarkoituksiin ja tilanteisiin soveltuvaa palvelua. Siinä missä Socrative on ehkä visuaalisesti tylsä ja häviää näin Kahootille, päihittää se mielestäni Kahootin kuitenkin sisällöllään ja "vakavamman" opiskelutyylinsä puolesta. Siis jos tarkoitus tällaisella visailulla on se, että sen ympärille rakennetaan vaikka kieliopin opetus. Kahoot etenee niin nopeasti (jotta jännitys säilyy), ettei opetustuokioille kysymysten välissä ole oikein tilas. Sisällöllä tarkoitan myös esim. läksyjen opiskelun testaamista, syvempää oppimista ja open helpompaa kontrollontia kuka vastasi mitenkin (esim jo sen takia, että pyydän oppilaita kirjoittamaan ensimmäiseen kysymykseen heidän oikean nimensä, Kahoot pyytää pelaajalta nicknamea). Kahoot puolestaan tuo mieletöntä actionia luokkaan ja saa jokaisen olemaan kaikki aistit hereillä. Tarkkuus ja nopeus ovat valttia ja kysymyksen perässä tuleva rankinglista sytyttää kilpailuviettiä. Jännittävä musiikki, joka opea saattaa alkaa tympäisemään jossain vaiheessa, luo tunnelmaa. Oppimista varmasti tapahtuu, sitä en kiellä, mutta sanakokeita en alkaisi Kahootilla pitämään. Seuraavaksi minua houkuttaisi kuitenkin pitää jokin maantuntemuksen visailu tai muu kultuuriaiheinen kisa Kahootilla. Siihen se varmasti sopisi. Ja vaikka kielen ope olenkin, niin näkisin Kahootille jo monia eri käyttötarkoituksia matematiikkaan, "ylliin", historiaan... 

Summa summarum: Molempia kannattaa kokeilla, molempia voi käyttää, molemmille palveluille on niille sopivimmat "käyttötarkoitukset". Taidankin tästä alkaa tekemään uutta Kahootia huomiseksi.